Blondin eka kerta Putinin kanssa? Katso video

Ulkopolitist tarjoaa lukijoilleen iltapulumaisen katsauksen Venäjän perin kyseenalaisten presidentinvaalien ehkä viihdyttävimpään ulottuvuuteen: poliittiseen mainontaan. Sekä televisiomainokset että Youtube-videot tarjoavat mahtavaa tahallista ja tahatonta komiikkaa itänaapurin poliittisesta järjestelmästä. Satiiri on ollut yksi mielenosoittajien vahvimmista aseista ja Internet on mahdollistanut videoiden halvan ja vaivattoman levittämisen maassa, jossa tietokoneet ja älypuhelimet ovat yleistyneet valtavasti viime vuosina.

Aloitetaan ensin Putinin leiristä. ‘Venäjä ilman Putinia. Maailmanloppu huomenna!’ video on kerännyt vajaa miljoona katsojaa Internetissä ja toistaa Putinin vaalikampanjan sanomaa vaihtoehdosta nykyisen vakauden ja 1990-luvun kaaoksen uusiutumisen välillä. Jos Putinia ei oltaisi valittu, maahan muodostuisi satoja uusia puolueita ja uusnatseista tulisi merkittävä poliittinen voimatekijä. Toukokuuhun mennessä Venäjän ydinasearsenaali on päätynyt Yhdysvaltojen hallintaan, ja vuotta myöhemmin Pohjois-Kaukasuksen tasavallat eroavat Venäjästä ja muodostavat islamilaisen emiraatin. Vuonna 2014 Georgia järjestää Sochin talviolympialaiset ja kieltää venäläisiä urheilijoita osallistumasta kisoihin.

Putinin viralliset vaalimainokset toistivat samaa sanomaa, joka esitettiin Venäjän valtiontelevisiossa ennen vaaleja esitetyssä dokumentissa jossa todettiin että ‘viimeisten yhdentoista vuoden aikana Venäjästä on tullut edistyksellinen valtio, jolla on erittäin kehittynyt talous, ja kunnia tästä kuuluu yhdelle miehelle, Vladimir Putinille’ (3.1.2012 Johnson’s List). Dynaaminen maanisä tekee konkreettisia uudistuksia ja kiertää maata. Yhtenäinen Venäjä keskittyy ihmisiin ja antaa huomiota jokaiselle. Jotta Venäjä voi jatkaa uudistumista tulee kieltäytyä populismista ja kantaa vastuuta. Voitot urheilussa edesauttavat terveen kansakunnan rakentamista ja voittoja elämässä. Tahatonta komiikkaa taas tarjoaa kaksimielinen mainos, jossa nuori kaunotar kysyy ennustajalta kenestä tulee hänen ensimmäinen kertansa. Tarot-kortissa komeilee kukas muu kuin Vladimir Vladimirovich – joka tulee varmasti pitämään huolta tytöstä luotettavana miehenä – jota sankarittaremme lähtee tuolta istumalta äänestämään. Toisessa versiossa brunette käy lääkärillä keskustelemassa samasta asiasta samanlaisin tuloksin.

Muista ehdokkaista venäläisen politiikan äärinationalistinen hovinarri ja takavuosien Suomen-syöjä Vladimir Zhirinovski ei tuota pettymystä. Zhirinovskin käsittämättömässä postmodernissa mainoksessa mies piiskaa aasiparkaa ja toteaa että Venäjän symboli on aina ollut laukkaava troikka, joka on nyt muuttunut pirun aasiksi -äänestämällä Zhirinovskia kaikki muuttuu paremmaksi. Kommunistien Gennadi Zjuganov -joka melkein voitti Boris Jeltsinin vuonna 1996- puolestaan yrittää olla köyhän miehen dynaaminen Putin-klooni, jonka vaalisloganina oli ‘Vaihtoehtoa ei ole? Vaihtoehto on aina olemassa’.

Paras ja ainakin huvittavin analyysi Venäjän päivänpolitiikasta löytyy usein Youtuben anonyymeistä satiirisista videoista. Eeppinen ‘Valitse toinen laiva‘ video esittää Dmitri Medvedevin ja Vladimir Putinin taannoisesta ilmoituksesta vaihtaa keskenään paikkoja Titanic-tulkinnan, jossa tandemi rinnastetaan Jackin ja Rosen kiihkeään tuhoontuomittuun romanssiin valtiolaivalla, joka on vääjäämättömästi törmäämässä jäävuoreen. Alunperin Ekho Mosvki -radioaseman kotisivulla esitetty ‘Talviyön unelma‘ video puolestaan tarjoaa oivaltavan analyysin siitä miksi Putin ja hänen liittolaisensa eivät tule suostumaan oikeaan demokraattiseen vallanvaihtoon (15.2.2012 Ulkopolitist). Videossa entinen pääministeri Putin vastaa oikeussalin häkissä syytöksiin korruptiosta ja valtionomaisuuden kavaltamisesta. Uudelleen kukoistukseen puhjennut poliittinen satiiri on yksi konkreettisimmista symboleista venäläisen yhteiskunnan vähittäisestä ‘eurooppalaistumisesta’ ja entistä korkeammin koulutettujen ja varakkaampien venäläisten turhautumisesta maansa yhä bysanttilaiseen poliittiseen kulttuuriin.

Vladimir Putin ja Kremlin kirous

Vladimir Putinista tullee Venäjän seuraava presidentti 4. maaliskuuta, vaalin ensimmäisellä kierroksella. Hän on ylivoimaisesti suositumpi kuin kukaan kesyistä vastaehdokkaistaan -muita ei päästetty ehdolle- ja virkamieskoneistolla on insentiivi varmistaa että pomo saa yli puolet äänistä kuten jo näimme tapahtuvan marraskuussa duuman vaalissa. Räikeä vaalivilppi on johtanut eksponentiaalisesti kasvaneihin mielenosoituksiin Moskovassa ja suureen rakenteelliseen muutokseen venäläisessä politiikassa: keskiluokan politisoitumiseen (Ulkopolitist, 9.1.). Oikea kysymys onkin kuinka kauan Putinilla on aikaa jäljellä, ja mitä tapahtuu hänen jälkeensä (Economist, 11.2.). Vaikka Putin ei haluaisi asiaa tiedostaa, hänen liittolaisensa tietävät että kulunut vuodenvaihde on vanhan tsaarin lopun alku. Heillä on yhteinen ongelma; varmistaa oma valta, vapaus ja kerätty omaisuus. Tämä ongelma tekee Putinista käytännössä Kremlin vangin ja demokraattisesta vallanvaihdosta hyvin epätodennäköisen.

Vaalit venäläiseen tapaan

Itse vaalien asetelma on masentavan yksinkertainen. Ehdokkaista Gennadi Zjuganov (kommunistit), Vladimir Zirinovski (liberaalidemokraatit) ja Sergei Mironov (Oikeudenmukainen Venäjä) edustavat duuman kesyjä oppositiopuolueita, jotka ovat ylläpitäneet demokratian vaikutelmaa. Miljardööri Mihail Prohorov (sitoutumaton) on ainoa poliittinen untuvikko tässä kaartissa. Ainoastaan Zjuganov, jonka Jeltsin voitti täpärästi 1996, saattaa päästä yli 10% prosentin eikä kenestäkään ole haastajaksi Putinille joka on jo ilmoittanut ettei osallistu vaaliväittelyihin. Tämän vuoksi heidät on päästetty ehdolle, toisin kuten esimerkiksi Liberaalipuolue Jablokon veteraanipuheenjohtaja Grigori Javlinsky. Zjuganov on kunnostautunut  duuman hovinarrina ja äärinationalistisena populistina. Prohorovilla ei taas ole oikeaa kannatuspohjaa edes Moskovan keskiluokan keskuudessa, jossa hänet nähdään Kremlin suosimana vaarattomana liberaalina varaventtiilinä. Hallintokoneisto ja valtionmedia on valjastettu Putinin presidenttiehdokkuuden taakse. Putin saattaisi hyvin voittaa tämän surullisen  joukon ensimmäisellä kierroksella ilman vaalivilppiä, sillä hänen henkilökohtainen kannatuksensa on huomattavasti Yhtenäistä Venäjää suurempi. Tulosta kuitenkin tuskin jätetään sattuman varaan.

Eläkevakuutus

Valtakunta syytesuojasta.

Jotta voimme ymmärtää Venäjän vuoden 2008 ja 2012 presidentinvaalien dynamiikkaa, meidän kannattaa palata hetkeksi ajassa taaksepäin. Pietariin ja 1990-luvun alun villeihin vuosiin, jolloin nuori virkamies Vladimir Putin toimi kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkönä. Virka toi Putinin usein Suomeen, erityisesti ystävyyskaupunki Turkuun, jossa hän tapasi myös Suomen silloisen ulkoministerin Paavo Väyrysen (kuten Väyrynen on vaatimattomana miehenä usein huomauttanut). Olennaisempaa on kuitenkin että Putin vastasi lupien myontämisestä kansainväliseen raaka-ainekauppaan. Clearing-kaupanteon tarkoituksena oli saada ruokatarvikkeita vastineeksi ulkomaankaupasta. Ruokaa saatiin kuitenkin paljon odotettua vähemmän ja välittäjäfirmat ansaitsivat 34 miljoonan dollarin bonukset (St Petersburg Times, 29.7.2005). Kaupunginvaltuuston selvitys tammikuulta 1992 totesi 11 miljoonan dollarin katoamisen kirjanpidossa. Raaka-aineita oli jossain tapauksissa myyty 2000 kertaa maailmanmarkkinahintaa halvemmalla. Putinia syytettiin asiakirjojen pimittämisestä, ja raportti suositteli hänen erottamista ja syyteharkintaa.  Putinin mentori, pormestari Anatoly Sobchak piti huolta suojatistaan (American Foreign Policy Council, 17.3.2000); asia ei koskaan edennyt ja on unohtunut.

La bella vita.

Putin ja hänen tukijansa kuitenkin tietävät hyvin että heidän vapautensa ja vaurautensa riippuu vallan säilyttämisestä. Tämä on vuoden 1999 vallanvaihdon ja 2004 vuonna alkaneen Jukos-oikeudenkäynnin opetus. Jeltsinin terveyden murtuessa tämän lähipiirin piti hankkia uusi presidentti joka säästäisi heidät korruptio-oikeudenkäynneiltä ja turvaisi 1990-luvulla hankitun entisen valtio-omaisuuden. Rentier-taloudessa valtion hallitseminen tarkoittaa mahdollisuutta hallita sen raaka-ainatuloja, ja jakaa niitä omille tukijoille luovan kirjanpidon avulla. Putin ei halua päätyä Hodorkovskiksi Hodorkovskin tilalle viettämään eläkepäiviään pakkotyöleirille Siperiaan. Putinin hallinnon omat toimet antavat oivan esimerkin siitä kuinka päästä eroon vanhasta eliitistä, ottaa haltuunsa näiden keräämä omaisuus ja hankkia kansansuosiota heidän kustannuksellaan. Tilanne on enemmän tai vähemmän sama kaikissa entisissä neuvostotasavalloissa (Baltiaa lukuunottamatta): Ukrainassa entinen pääministeri Julia Timoshenko on päätynyt vankilaan länsimaiden tuomitseman korruptio-oikeudenkäynnin seurauksena. Georgian uusi oppositiojohtaja miljardööri Bidzina Ivanishvili lupasi ensityökseen toimittaa Mikheil Saakashvilin linnaan korruptiosta. Tämän vuoksi demokraattinen ja todellinen vallanvaihto on henkilökohtainen riski, jota tulee välttää. Tämän vuoksi Putin päätyi epäkarismaattiseen vanhaan ystäväänsä Dmitri Medvedeviin 2008, toimimaan eräänlaisena harmittomana maatalouslomittajana. Medvevilla ei ollut taustaa turvallisuuspalvelussa -toisin kuin ennakkosuosikki varapääministeri Sergei Ivanovilla- ja hän ei saavuttanut itsenäistä kannatusta valtaeliitin tai väestön keskuudessa.

Jäljet pelottavat

Vallattoman kohtalo.

Arabikevät on lisännyt valtaeliitin paranoiaa ja huolta omasta tulevaisuudestaan. Putinia ei ole vaikea kuvitella Robert Mugaben tilalle pikaruokaketju Nandosin hilpeän nostalgiseen mainokseen. Tämä psykologinen paine auttanee osaltaan selittämään Venäjän päätöstä kaataa maltillinen Syyriaa-koskeva päätöslauselma, joka tulee heikentämään maan arvovaltaa erityisesti Lähi-idässä. Venäjän perustuslakituomioistuimen presidentti Valery Zhorkin kirjoitti 26. tammikuuta että ‘Länsi jahtasi Milosevicia, Saddamia ja Gaddafia. He ovat kaikki kuolleita. Länsi tulee hoitamaan Assadin, ja käymään meihin käsiksi. — Länsi tukee pahanlaatuista demokratialiikettä Venäjällä saadakseen tekosyyn interventioon ja kansakuntamme tuhoamiseen.’ Pavel Felgenhauer toteaa että Assadin suojeleminen ei palvele Venäjän vaikutusvaltaa Lähi-idässä. Kuitenkin Venäjän valtaeliitti ei ole suojaamassa klienttiään vaan itseään (Eurasia Daily Monitor, 2.2.2012). 3. helmikuuta, päivää ennen viimeisintä suurta mielenosoitusta Moskovassa, Putinin avustaja Dmitri Peskov kertoi (NY Times, 3.2.2012) tiedustelupalvelun tienneen jo ‘kaksi kolme vuotta sitten’ että duuman vaaleja syytettäisiin epärehelliseksi. Tämä poliittinen epävakaus on Washingtonin aikaansaannosta. Peskov antoi myös mielenkiintoisen ennustuksen että ‘sama skenaario tulee toistumaan myös 4. maaliskuuta jälkeen’. Sama topos jatkui seuraavan päivän pro-Putin varjomielenosoituksessa, joka oli valtiotelevision ykkösuutinen ja jossa osoitettiin sormella erityisesti Yhdysvaltojen uutta lähettilästä Michael McFaulia ja kannettiin ‘Ei oransseille vallankumouksille’ ja ‘Emme tarvitse arabikevättä!’ kylttejä (NY Times, 4.2.2012).

Valtaeliitti. Keskinäinen riippuvuussuhde.

Valtaeliitti. Keskinäinen riippuvuussuhde.

Selviytymisen logiikka

Mitä maaliskuussa sitten tulee tapahtumaan, sen jälkeen kun Putin valitaan ensimmäisellä kierroksella? Oppositio ei tule luultavasti hyväksymään tulosta ja seurauksena on iso mielenosoitus, ainakin Moskovassa. Iso kysymys on alkaako hallinto käyttää nykyistä kovempia otteita opposition hajottamiseksi, jos mielenosoitukset jatkuvat ja protestimieliala kasvaa. Kreml valmistelee – näennäistä – uudistusohjelmaa, jonka Putin voi esitellä heti kautensa alussa. Useat ministerit tulevat saamaan kenkää, heidän joukossa ehkä myös Medvedev. Kuitenkin Putin on luultavasti menettänyt Moskovan ja Pietarin keskiluokan kannatuksen lopullisesti. Nykyhallinnon kannatus on laskemassa vääjäämättömästi myös hiljaa rappeutuvalla maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa (NY Times, 9.2.2012); suuren enemmistön mielipiteillä ei ole kuitenkaan väliä. Virkamieseliitin ja armeijan – joiden tuki on korvaamaton kansansuosion laskiessa – uskollisuus tullaan ostamaan jatkossakin investoinneilla maanpuolustukseen ja valtioyhtiöiden läänittämisellä. Niin kauan kuin Putinilla on näiden viiteryhmien tuki, hän on turvassa. Hodorkovski ainakin on tämän oivaltanut kirjoittaessaan että ‘Kudrinia ja hänen kollegojaan ei saa torjua. Putin voi nähdä heidät alaisinaan, mutta meidän tulee nähdä heidät kanssakansalaisina (Economist, 11.2.2012).’ Kuitenkaan niin kauan kun Putin ja tämän tukijat eivät voi varmistua syytesuojasta, heillä ei ole kannustimia vallanvaihtoon vapaiden vaalien kautta. He voisivat saada tämän varmuuden vain jos Venäjällä olisi onnistunut esimerkki demokraattisesta vallanvaihdosta. Sellaista ei kuitenkaan löydy maan historiasta. Sekä nykyhallinnolla että oppositiolla ei ole insentiivejä luottaa toistensa sanaan; peliteorian Prisoner’s dilemma soveltuu hyvin Venäjän nykytilaan. Maan instituutiot ovat niin kehittymättömät että politiikasta voisi tulla toistuva peli. Hallinnon omat teot muistuttavat siitä mitä vallattomalle voi käydä maassa, jossa ei ole riippumatonta oikeusvaltiota. Putin on itse luomansa järjestelmän vanki.

Liikkuvasta junasta ei pääse helposti pois. Mitä tulevaisuus tuo mukanaan vanhalle tsaarille, joka ei voi luottaa kehenkään..

Venäjällä valta on joka kerta joko peritty tai otettu. Vladimir Putin tietää tämän.

Vladimir Putin ja Venäjä 2012: kaksi rinnakkaista todellisuutta?

'Hyvää uutta vuotta ystävät!' toivottaa tyypillisen netistä löytyvän Putin-pilailun teksti.

Loppuvuodesta 2011 jotain muuttui Venäjällä. Joulukuun 10. päivän mielenosoitus Bolotnaya-aukiolla Moskovassa uutisoitiin kaikilla maanlaajuisilla televisiokanavilla. Vieläpä ilman perinteiseksi muodostunutta kommentaaria siitä kuinka tempaukseen osallistuvat olivat Yhdysvaltain ulkoministeriön ja muiden perivihollisten palkkalistoilla. Myös seuraava huomattavasti suurempi tapahtuma Sakharov-tiellä 24. joulukuuta sallittiin mukisematta. Kesyn duuman symboli, puhemies Boris Gryzlov, on saanut kenkää. Myös harmaa kardinaali, suvereenin demokratian spin-doctor, Vladislav Surkov, on siirtynyt uusiin tehtäviin. Kuitenkaan, kuten Dmitri Kamyshev kirjoittaa (Kommersant Vlast, 19. joulukuuta), tämä ei tarkoita sitä että valtaeliitti olisi valmis oikeasti kuuntelemaan ‘suo-opposition’ esittämää kritiikkiä (‘bolota’ tarkoittaa suota venäjäksi). Valtiotelevisio raportoi mielenosoituksista yleisenä kritiikkinä ja varoi visusti mainitsemasta sitä että erityisesti pääministeri Vladimir Putinista on muodostunut punainen vaate uudelle poliittisesti aktiiviselle suurten kaupunkien koulutetulle keskiluokalle. Ensimmäistä kertaa kuukausiin, tai peräti vuosiin, illan pääuutislähetyksessä ei mainittu sanallakaan Putinia tai lame duck presidentti Dmitri Medvedevia. Vaikka perinteisesti lähetyksen pääjuttu on esitellyt valtatandemin sen päiväisiä urotekoja kansakunnan suuruuden ja kansan syvien rivien puolesta.

Putin kuuluisasti arvosteli mielenosoittajia perinteisen ‘kansanomaisella’ retoriikallaan verraten opposition symboliksi muodostuneita valkoisia nauhoja kondomeihin, 15. joulukuuta pidetyssä tv-klassikoksi muodostuneessa vuosittaisessa kansalaisten kyselytunnissa. Pääministeri myös ilmoitti saaneensa tietoonsa että opiskelijoille oli maksettu taskurahaa tapahtuman organisaattorien taholta ja että jotkut oppositiojohtajat olivat kannustaneet osallistujia huutamalla ‘lampaat eteenpäin!’. Mitään oikeita henkilöstövaihdoksia presidentinhallinnossa tai liittovaltion hallituksessa ei ole tapahtunut; vanhoja, koeteltuja ja lojaaleiksi todettuja naamoja on kierrätetty uusiin tehtäviin. Edes vaalivilpin henkilöitymää, vaalilautakunnan puheenjohtaja, Vladimir Churovia ei ole erotettu tehtävästään. Tämä responssi, kuten olemme nähneet, on herättänyt vain lisää närkästystä ja suurempia protesteja. Kuka tahansa joka oli mukana Bolotnaya-aukiolla 10. joulukuuta tiesi, ja pystyi kertomaan tuttavapiirilleen, kuinka kaukana tapahtuneesta todellisuudesta Putinin televisiossa kertoma narratiivi oli.

Putinin todellisuus. Pääministeri suorittaa arkeologisia urotekoja elokuussa. Entistä useammat venäläiset eivät olleet vakuuttuneita siitä että pääministeri löysi täysin puhtaita kreikkalaisia amforoita suoraan merenpohjasta.

Mistä tämä tapahtuneen kieltäminen sitten kumpusi? Kamyshev tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehtoisen teorian: Vladimir Putin oikeasti uskoo siihen mitä sanoo. Pääministerin lähipiiri, ne ihmiset joiden kautta hän saa tietoa asioista, kertovat hänelle mitä hän haluaa kuulla. Tämä ulkomaailmalta suljettu todellisuus, rajoittuu fyysisesti Moskovan Valkoiseen taloon, esikaupungissa sijaitsevaan ylelliseen ja aidattuun gosdachaan ja lomanviettoon Mustanmeren rannikon huviloissa. Matkat taittuvat lentäen tai autosaattueessa, joka kirjaimellisesti pysäyttää pääkaupungin liikenteen, kahdesti päivässä. Julkisten esiintymisten yleisö on valikoitu etukäteen. Youtubessa voi nähdä mikä vaikutus Putiniin oli kun tämä Potemkinin kulissi säröili ensimmäisen kerran tämän jouduttua buuauksen kohteeksi nyrkkeilyottelussa. Henkisenä taustana toimii vanhan KGB-upseerin ja tämän saman taustan omaavien tukijoiden ja kollegojen maailmankuva, joka on uhkaavaa nollasummapeliä. Putin näki Dresdenissä 1989 miten vanha vahva regiimi voi sortua päivissä.

2011 duuman vaaleissa mikään ei muuttunut prosessin suhteen; vastuussa olevat virkamiehet järjestivät vaalit ‘business as usual’ asenteella. Mikä muuttui oli se että suuri osa kansasta ei enää jaksanut katsoa touhua läpi sormien. Venäläisen ‘suvereenin demokratian’ kontekstissa vaalit tarkoittavat massiivista ja läpinäkyvää tuloksen väärentämistä haluttujen numeroiden saavuttamiseksi. Kuitenkaan tämä ei tapahdu ‘vallan vertikaalin’ teorian tarkoittamassa hengessä täysin top-down. Johtuen Venäjän hallinnon tehottomuudesta maakuntien satraapeilla on insentiivi väärentää tuloksia stahanovilaisemmiksi oma-aloitteisesti. Käyttäen joskus, kuten olemme nähneet, niin läpinäkyviä metodeja että on vaikea kuvitella että niihin on saatu Moskovasta siunaus. Vladimir Putin varmasti luulee että hän on paljon suositumpi kuin hän todellisuudessa on -ja että Yhtenäinen Venäjä kykenee voittamaan vaalit ilman massiivista vaalivilppiä. Hänen alaisensa kentällä tietävät paremmin ja toimivat jotteivat tuottaisi Moskovalle pettymystä.

Venäjän, tai ainakin Moskovan, todellisuus 2012. 'Huomio! Ei toistuvaa käyttöä varten!'

Tässä todellisuudessa, Kamyshev jatkaa, vaaleissa väärennettiin alle 0,5% vaalituloksesta, mielenosoituksiin osallistutaan vain CIA:n jakaman rahan toivossa, ja kansa rakastaa palavasti johtajaansa, jolla on kohtalon hänelle antama tehtävä palauttaa Venäjän suuruus. Ja hänen seurueensa joutuu jatkamaan illuusion ylläpitämistä, antaen pomolle vain sellaista tietoa joka on mahdutettavissa tämän maailmankuvan osaksi. Tällä hetkellä suuttuneita ja suivaantuneita kansalaisia on toki vielä selkeä vähemmistö. Mutta suurimman tappionsa näissä vaaleissa Yhtenäinen Venäjä koki juuri hiljaisen enemmistön liittyessä nukkuvien puolueeseen. Ja kun jossain vaiheessa suivaantuneita tulee olemaan enemmän kuin tyytyväisiä, uudelleenvalitun presidentti Putinin joutuessa leikkaamaan sosiaalimenoja Venäjän talouden pysähtyneisyyden jatkuessa, saattaa hyvin olla liian myöhäistä sovittaa enää yhteen nämä kaksi hyvin erilaista todellisuutta.

“Facebook potkaisi meitä kaikkia takamukseen” – Arabikeväästä venäläiseen talveen

Courtesy of Flickr user "Thai Handicrafts" under the Creative Commons license

Yhden aikakauden loppu?

Hiljattain käydyt Venäjän parlamenttivaalit päättyivät jännittävissä tunnelmissa. Tulosten mukaan valtapuolue Yhtenäinen Venäjä piti asemansa. Puolue menetti 80 paikkaa Duumassa, mutta saavutti kuitenkin yksinkertaisen enemmistön kannatuksen pudotessa 64 prosentista 49,5:een. Käytännössä, vaikka valtapuolueen asema heikentyi, opposition äänisaalis ei kuitenkaan kasvanut tarpeeksi suureksi vaikuttaakseen poliittiseen tilanteeseen.

Mielenkiintoista näissä vaaleissa ei kuitenkaan ole vaalitulos, vaan vaalien jälkeinen reaktio – ja yhä vahvistuva varmuus siitä, etteivät kyseessä olleet vapaat ja demokraattiset vaalit. Tuloksen vihastuttamat, aiemmin poliittisesti passiiviset ihmiset ovatkin aktivoituneet vaatimaan demokratiaa joukolla. Lauantain mielenosoituksiin Moskovassa kerääntyi jopa kymmenien tuhansien ihmisten joukko. Sosiaalisen median rooli on ollut protesteissa merkittävässä asemassa, jopa niin merkittävässä, että poliitikko Ilya Ponomaryov sanoi moskovalaisen radioaseman haastattelussa “facebookin potkaisseen kaikkia takamuksen”.

Vilppiä pidetään lähestulkoon itsestään selvänä, mutta sen metodista on esitetty monenmoisia teorioita katoavasta musteesta ylimääräisten lippujen painamiseen ja äänten ostamiseen. Myös entisistä IVY-maista saapuvia vaalitarkkailijoita on epäilty puolueellisiksi. Verkkolehti Fifin idän-suhteiden asiantuntijan, bloginimimerkki Veli Itäläisen mukaan Kommersantille vuodettu dokumentti paljasti, että vaalivirkailijoita oli ohjeistettu juottamaan toimittajat ja vaalitarkkailijat humalaan. Vaalitarkkailijoiden työtä ilmeisesti myös häirittiin useilla äänestyspaikoilla, ja Golos-järjestön vaalitarkkailijoiden mukaan vilppi saattoi olla pahempaa, kuin edeltävissä vaaleissa. Aktivistien mukaan jopa neljännes äänistä oli väärennettyjä.

Suomessa Facebookissa kiersi viime viikolla linkki mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen Venäjän vaalivilpistä. Rauhanturvaajaksi esittäytyvän Anton Nikolenkon blogissa pyrittiin tilastollisesti todentamaan vaalivilppi.  Se näyttäisikin olevan melko helppoa: kun tarkastellaan äänestysaktiivisuutta, saadaan hyvin erikoisia lukuja. Nikolenko kirjoittaa vaaleissa olleen huomattavan korkea määrä äänestyspaikkoja, joissa äänestämisprosentti oli huimat 80-100%. Kun tarkasteluun otetaan aikaisemmat vaalit, Nikolenko huomaa, että “ilmiö, jossa äänestysaktivisuus käyttäytyy oudosti, on ollut selvä jo aikaisemmin ja vahvistunut joka vaaleissa”. Äänestysaktiivisuus näyttäisi myös korreloivan erityisen suoraan Yhtenäisen Venäjän kannatuksen kanssa.

Nikolenko tarjaa kahta vaihtoehtoista selitystä: “joko äänestäjät usealla äänestyspaikalla järjestäytyvät pyrkiäkseen tiettyyn tasaluku-äänestysprosenttiin tai sitten viranomaiset manipuloivat äänestystuloksia päästäkseen tiettyyn tavoitteeseen”. Vaikka on melko selvää, eteivät luvut vastaa normaalijakaumaa vapaissa vaaleissa, “se ei kuitenkaan vielä todista kuka on vilpin takana tai että siitä on hyötyä”.

Todennäköisin selitys erikoiselle tulokselle on bloggaajan mielestä vaalilipukkeiden järjestelmällinen väärentäminen.  Vilppiä siis melko varmasti tapahtui, mutta sen metodista tai vaikutuksesta lopulliseen tulokseen ei ole varmuutta. Nikolenko ei tietystikään ole yksin epäilyjensä kanssa: aiemmin menneellä viikolla esimerkiksi Gorbatshov jopa vaati vaalien tuloksen mitätöimistä.

Vaikka valtapuolue Yhtenäisellä Venäjällä varmasti onkin jonkun verran legitiimiä kannatusta, sen asema ei ole itsestäänselvä, ja Venäjällä ollaankin haisteltu paranoian vienoa tuoksua ilmassa. Hallinnon tiedossa tuntui olevan, että protesteja olisi luvassa, ja uhkaan oltiin varauduttu jopa huolestuttavan perusteellisesti. Fifin Veli Itäläinen, kertoo hallituksen tilanneen  ”yli 320 000 poliisia ja 11000 ‘sisäisen armeijan’ sotilasta“ turvaamaan vaaleja. Hän kirjoittaa: “Moskovassa mahdollisia protesteja on vastassa kaikkiaan 51 000 hengen joukot, lukuun sisältyy poliisien ja “sisäisen armeijan” sotilaiden lisäksi myös poliisioppilaita, 8 000 yksityistä vartiomiestä eli “tšoppia” ja 10 000 vapaaehtoista järjestyksenvalvojaa eli “družinnikeja“.

New Yorkissa asuva toimittaja Katya Soldak povasi monien muiden tapaan jopa vaalien jälkeistä “Venäläistä kevättä” Forbesissa. Vaikkeivät protestit vielä ole kasvaneet vallankumouksellisiin mittakaavoihin, ne saattavat vielä jatkua ja kasvattaa kannatustaan. Arabikevät-vertaus on siinä mielessä osuva, että Venäjälläkin sosiaalinen media on osoittautunut tärkeäksi kanavaksi saada liikehdintää aikaan. Nettiyhteydet yleistyvät maassa kovaa vauhtia, ja nykyisin jopa 70-80 prosentilla äänestäjistä on arvioiden mukaan yhteys verkkoon.

Facebook- ja Twitter-aktivismin lisäksi esimerkiksi Gazeta.ru-verkkolehden ja Golos-järjestön yhteistyönä pystyyn pistämä sivusto kehoitti ihmisiä käräyttämään vaalivilpin. Siitä on tullut entistä helpompaa kännykkäkameroiden avulla ja erilaisia videoita onkin kiertänyt verkossa. Esimerkiksi eräs Forbes-lehden artikkelin yhteydessä julkaistu video näyttää ilmeisesti vaalilipukkeita ryöstettävän moskovalaiselta äänestyspaikalta. Paikallinen bloggaaja latasi materiaalin Youtubeen ja laittoi linkin sivuilleen. Tämän tyyppinen materiaali onkin lisääntynyt, ja ihmiset kutsuivat muita liittymään protesteihin twitterissä, facebookissa ja muualla. Konstantin Von Eggert kirjoittaa BBC:n verkkosivuilla vaalivilpin paljastamisen olleen mahdotonta ilman Facebookia, Twitteriä tai älypuhelimia.

Hän myös huomauttaa, että Putinin valtakaudesta (2000–8) hyötyneet keskiluokkaiset kolmekymppiset ovat alkaneet kääntyä häntä vastaan korruption, poliittisen tilanteen ja talouskriisin myötä. Monet protestoijista eivät kuuluneet oppositioryhmiin, vaan olivat aktivoituneet mukaan itsenäisesti. Poliittinen propaganda on vaikeaa, kun virallisen informaation ohella on saatavilla myös vaihtoehtoista tietoa.

Verkkoaktivismin suitsiminen saattoi myös vaikuttaa päinvastoin, kun oli ajateltu. Andrei Zolotovin ja Andrew Rothin Johnson’s Russia Listille haastatteleman venäläisen media-asiantuntijan mukaan hyökkäykset vaalitarkkailua harjoittavia nettisivustoja vastaan aktivoi lisää ihmisiä protestiin.

Videoiden autenttisuuta on vaikea todentaa, mutta vaalivilppi tuntuu yhä ilmeisemmältä, ja se turhauttaa ihmisiä. Ehkä Nikolenkon tyyli onkin paikallaan: tilastot paljastavat paljon, silloin, kun muun todistusaineiston autenttisuutta ei voida varmentaa.

Se, johtaako tyytymättömyys poliittiseen järjestelmään Venäjän omaan mellakkakevääseen tai -talveen, jää nähtäväksi. Mutta saattaa olla, että jos Arabikevät saapuu Etelä-Ossetiaan, se saattaa saapua Venäjällekin.

The Atlanticin Jeff Tayleria lainatakseni:  kuka tahansa Venäjällä valtaan nouseekaan, hänen on otettava huomioon uusi, poliittisesti aktiivinen nuoriso.

Arabikevät saapui Etelä-Ossetiaan?

Etelä-Ossetian separatistitasavallassa kuohuu. Eilinen yö oli tähänastisista kirein opposition kannattajien odottaessa pääkaupunki Tshinkvalin pääaukiolla mahdollista mielenosoituksen hajoittamista turvallisuusjoukkojen toimesta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Tuhansien ihmisten mielenosoitus on jatkunut päiväkausia Korkeimman oikeuden päätettyä kumota marraskuisen presidentinvaalin tuloksen, jonka oppositioehdokas Alla Dzhioeva -vahingossa- voitti 16 prosenttiyksikön marginaalilla.  6. joulukuuta tuomioistuin päätti pitää voimassa päätöksen vaalin mitättömyydestä, vedoten valituksiin vaalivilpistä (Kommersantin mainio juttu). Opposition mukaan merkillepantavaa on että suuri osa valituksista oli peräisin Leningorin georgialaisenemmistöiseltä alueelta, jonka asukkaita on heidän mukaansa helpompi pelotella antamaan vääriä lausuntoja. Uuden lisämausteen kriisiin antoi myös sinkoisku valtionsyyttäjän kotiin. Apulaissyyttäjä piti tapahtunutta mahdollisesti opposition yrityksenä vaikuttaa oikeusistuimen toimintaan. Kommersant-lehden haastattelema etelä-ossetialaisen KGB-lähde -kyllä, kyseisen organisaation nimi on vielä paikallisesti tuo- taas osoitti sormea perinteistä uhkakuvaa, Georgiaa, kohti, joka olisi hänen mukaan yrittämässä lietsoa vastakkainasettelua. Joka tapauksessa kaksi opposition kannattajaa on pidätetty aseiden hallussapidossa, maassa jossa joka kodista löytyy Kalashnikov.

Jotta voimme ymmärtää mitä tässä piskuisessa 70 000 asukkaan Venäjän vasallivaltiossa oikein tapahtuu, täytyy palata ajassa takaisin viime kesäkuuhun (narratiivi perustuu Timen erinomaiseen artikkeliin). Silloin Etelä-Ossetian nykyinen presidentti, monitoimimies (entinen ammattipainija, KGB-upseeri ja liikemies) ja Moskovan luottomies Eduard Kokoity yritti ottaa mallia pohjoisesta esikuvastaan ja voittaa itselleen kolmannen kauden. Metodiksi Kokoity valitsi sotilaiden lähettämisen parlamenttiin vaatimaan perustuslain muutosta. Ammattipainijan hermot kuitenkin pettivät joidenkin kansanedustajien protestoidessa ja alkaessa puhua sotilasvallankaappauksesta. Joten Moskovan piti valita Etelä-Ossetialla uusi presidentti. Venäjän painimaajoukkueen valmentaja Dzhambolat Tedeyev vaikutti lupaavalta; jatkuvuutta sekä presidentin mielipiteiden että ammatin suhteen. Valitettavasti tämän asuinpaikka -Moskova- epäsi ehdokkuuden. Tedeyev yritti kuitenkin tästä huolimatta rekisteröityä lähettämällä totuttuun tapaan parlamenttiin omia aseistautuneita kannattajiaan. Tälläkään kertaa ei onnistunut, vaan paikallinen poliisi ja media tekivät lopun poliittisesta tähdenlennosta.

Kommersant-lehden mukaan venäläisvirkamiehet tekivät työhaastatteluja Moskovassa koko pitkän kesän. Henkilöstöhallintokomiteaan kuului Kremlin, puolustusministeriön ja tiedustelupalveluiden edustajat. Viime kädessä päädyttiin entiseen etelä-ossetialaisministeri Anatoly Bibiloviin, jonka vaalilupaus oli tehdä Etelä-Ossetiasta Venäjän federaation osa. Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolue antoi tälle tukensa. Ilmeisesti Bibilov ja tämän neuvonantajat tulivat liian luottavaiseksi ja tekivät vaatimattoman vaalikampanjan; kuinka Kremlin tukema ehdokas voisi hävitä? Lokakuun 27. päivä hän sitten hävisi naisehdokas entinen opetusministeri Dzhiovalle. Kuitenkin peliä ei oltu vielä menetetty, vaan Korkein oikeus saatiin mitätöimään vaalitulos. Tämä siitä huolimatta että vaalitarkkailijoiden mukaan vaali oli ollut vapaa. Jopa venäläismedia on intoutunut kaunopuheisesti ilkkumaan Moskovan epäonnistuneelle vaali-interventiolle.

Paikalliseen tapaan myös Dzhiova on vedonnut Kremliin: ‘Venäjä, miksi et rakasta minua? Olenhan venäläinen passiltani ja sielultani?’ Molemmat osapuolet ovat yrittäneet käyttää Moskovan korttia, ja ilmoittivat duuman vaaleissa kannattavansa Putinin valtapuoluetta. Tämä kertonee paljon siitä kuka viime kädessä on alueella isännän roolissa. Tähän mennessä Moskova on vaikuttanut pitävän valtaapitävien puolta ja yrittävän pestä kätensä sotkusta. Oppositio syyttää presidentti Dmitry Medvedevin paikalle lähettämää sovittelijaa Sergey Vinokurovia Kokoityn kaveriksi, joka ei lähetä hyvälle tsaarille oikeaa kuvaa tilanteesta. Medvedev on korostanut Etelä-Ossetian itsenäisyyttä ja kehoittanut osapuolia itse sopimaan riitansa. Dzhiova ilmoitti 6. joulukuuta aikovansa anoa turvapaikkaa Venäjältä. Kuitenkin Venäjän raja on suljettuna virallisesti lumivyöryvaaran vuoksi. Ratkaisua vastakkainasetteluun ei vaikuta vielä löytyneen eri osapuolen välisissä neuvotteluissa. Oppositio on ilmoittanut järjestävänsä 10. joulukuuta Dzhiovan virkaanastujaisseremonian aukiolla kaikesta huolimatta.

Georgia on vaikuttanut pysyneen yllättävän hiljaa separatistimaakuntansa tilanteen johdosta. Syynä tähän saattaa olla että opposition leimaantuminen georgialaiseksi viidenneksi kolonnaksi olisi sille varmaan kohtalokasta, ja että Saakashvilin hallinto toivoisi Etelä-Ossetiaan Venäjästä itsenäisempää presidenttiä. Presidentti Kokoity on jo ennähtänyt sanomaan että ‘on vahvistettu että Etelä-Ossetian ‘oranssista vallankumousta’ sponsoroivat Georgian turvallisuuspalvelut’ ja että provokaatioihin vastattaisiin ‘päättäväisesti’. Sanomaa toistettiin valtionteleviossa, johon oppositiomielenosoituksen juontaja kommentoi ‘Meidän KGB:läiset ovat töissä’. Venäjä taas vaikuttaa yrittävän peitellä tapahtunutta imago-vahinkoaan sekä yrittää varmistaa oman vaikutusvaltansa jatkon alueella, jonka turvallisuudesta sen joukot vastaavat, joka rahoitetaan sen valtiobudjetista ja jonka Moskova näkee hyödyllisenä välineenä pelaamassaan geopoliittisessa pelissä. Jos hallinto ryhtyy jossain vaiheessa käyttämään voimatoimia mielenosoittajia vastaan, se ei halua näyttää olevan suoranaisesti vastuussa. Toisaalta halua ikävään julkisuuteen ei tällä hetkellä ehkä ole: Kremlin edustaja Vinokurovin kerrottiin sanoneen 7. päivä Dzhiovalle että hän ei tulisi hyväksymään mielenosoituksen hajoittamista voimakeinoin. Epäsuositut Kokoity ja Bibilov saatetaan vielä uhrata, jos heidän ylläpitäminen näyttää käyvän liian kalliiksi ja uudet vallanpitäjät todetaan tarpeeksi tottelevaisiksi.

Kremlillä vaikuttaa olevan tällä hetkellä tarpeeksi vaaliongelmia kotirintamalla. Parhaan kuvan siitä miten Yhtänäisellä Venäjällä meni vaaleissa saa huomioimalla että sen kannatus oli korkeinta Pohjois-Kaukasuksella (Tsetsenia 99,48%) ja matalinta Keski-Venäjällä (Moskova 32,48%). Kuten eräs venäläispoliitikko asian ilmaisi: ‘Kaukasukselle äänestetään kuten sanotaan.’ Edes vaalivilppi ei parantanut merkittävästi Yhtenäisen Venäjän tuloksia Pietarissa ja Moskovassa (Economistin analyysi). Euroopan väkivaltaisimman paikan Dagestanin pääkaupungissa Mahatskalassa on ollut isoja viranomaisten mielivaltaa vastustavia mielenosoituksia. Valary Dzutsevin mukaan arabikevään kaltaiset kansannousut Kaukasuksella ovat mahdollisia vain jos Moskova ei kykene tai halua tehdä väliintuloa. Hänen mukaan historia osoittaa että Venäjä on ollut valmiimpi käyttämään voimaa Venäjän ja entisen-Neuvostoliiton ei-venäläisillä alueilla kuin kanta-Venäjällä.

Kommersant-lehden mukaan suosituin ehdokas Venäjän presidentiksi on…

Ei kumpikaan kuvassa nähdyistä, vaan neuvostoajoilta äänestäjille tuttu vaihtoehto ‘Kaikkia vastaan’. Arvostetun venäläisen sanomalehti Kommersantin Vlast-viikkolehti kysyi lukijoiltaan (linkki venäjänkieliseen artikkeliin) kenet he haluaisivat nähdä presidenttiehdokkaana vuoden 2012 vaaleissa. 20.-26. toukokuuta tapahtunut kysely sai 9933 vastausta, jotka jakaantuivat seuraavasti:

Dmitri Medvedev, 19.39%

Vladimir Putin, 16,24%

Molemmat, 5,81%

Kaikkia vastaan, 55,55%

Ihan sama, 3,01%

Huomionarvoista tuloksessa on lehden mukaan se että nykyinen valtatandemi – vaikka laskettaisiin yhteen Medvedevin, Putin ja ‘molempien’ äänisaalis – häviäisi selvästi ensimmäisellä kierroksella vaihtoehdolle ‘kaikkia vastaan’, joka sai yli puolet annetuista äänistä 55,55 % saaliillaan. Vaikka otos on kaikkea muuta paitsi tilastollisesti merkitsevä, kertonee se venäläisen koulutetun keskiluokan kasvavasta maan poliittista järjestelmää kohtaan tuntemasta kyynisyydestä ja vieraantumisesta. Tässä valossa on mielenkiintoista että tämä Venäjälle ominainen erikoisuus -mahdollisuus äänestää kaikkia ehdokkaita vastaan- poistettiin vaalilaista 2006.

Toinen asia on että purkautuuko kytevä tyytymättömyys uudenlaiseen poliittiseen aktivismiin. Tämä vaatinee luultavasti maan taloudellisen tilanteen merkittävää heikkenemistä. Tällä haavaa Putinin ja Medvedevin hallinto vaikuttaa pystyvän pitämään valtiolaivan vedenpinnan yläpuolella fossiilisten polttoaineiden maailmanmarkkinahinnan pysyessä korkeina. Pääministeri vaikuttaa aloittaneen sekä tämän vuoden duumavaalien että vuoden 2012 presidentinvaalien valmistelut perustamalla uuden ‘Yleisvenäläinen kansallinen rintama’ nimisen organisaation, joka tulisi olemaan avoin myös valtapuolueen ulkopuolisille tahoille ja on tilannut valtionhallintoa lähellä olevalta tutkimuslaitokselta ‘viisivuotissuunnitelman’ Venäjän kehittämiseksi. Nyttemmin myös yksityiset kansalaiset, kuten Putinin tiedottaja Dmitri Peskov asian muotoili, ‘voivat päästä osaksi vallankäyttöä’ rekisteröitymällä rintaman henkilöjäseniksi pääministerin nettisivulla.

Pääministerin sivuilla voi myös tutustua kuviin, joita voisi ehkä luonnehtia englanniksi ‘Prime Minister Putin doing cool and masculine stuff’ (linkki englanniksi tekstitettyihin kuviin). Hanke on luonnollisesti herättänyt myös kritiikkiä ja on joutunut satiirin kohteeksi. Esimerkiksi kommunistit intoutuivat nimittämään Putinia ‘uudeksi tsaariksi’. Myös internetin vedonlyöjät osoittavat luottamustaan Vladimir Vladimirovitsin vaaliasetelmille antamalla hänelle heikoimmat voittokertoimet.

Kommersant uutisoi asiasta venäjäksi mm:

http://www.kommersant.ru/doc/1654967

http://www.kommersant.ru/doc/1655379

PS Voit rekisteröityä uudenkarhean kansanrintaman jäseneksi Putinin nettisivulla.