Bruttokansantuotteen tuolla puolen

Bruttokansantuote (BKT) on kansainvälisestä talouspolitiikasta puhuttaessa edelleen avainasemassa oleva tunnusluku, siitäkin huolimatta, että sitä kohtaan esitetyllä kritiikillä alkaa olla jo pitkät perinteet. Viime vuosina tämä kritiikki, joka yleensä pohjautuu siihen, että BKT on liian suppea holistiseksi kansantalouden kehityksen mittariksi jälkiteollisessa yhteiskunnassa, on kuitenkin voimistunut siinä määrin, että BKT:n riittämättömyydestä indikaattorina on talouspolitiikan piireissä syntynyt käytännössä konsensus. Tästä ehkä paras esimerkki, yksittäisten merkittävien poliittikojen ulostulojen ohella, on neljä vuotta sitten muodostettu Euroopan komission, Euroopan parlamentin, Rooman klubin, WWF:n ja OECD:n Beyond GDP -hanke, joka on konferenssien ja väliraporttien kautta edennyt Euroopan parlamentin tämän kuun alussa hyväksymään mietintöön. Hankkeen tavoitteena on kehittää juurikin kokonaisvaltaisempia indikaattoreita hyvinvointia ja kehitystä mitatessa. Kyseinen projekti ei suinkaan ole ainoa lajiaan, kuten presidentti Sarkozyn asettama, ja ekonomisti Joseph Stiglitzin johtama, vastaava komissio osoittaa.

Viime kuun lopulla puolestaan julkaisi OECD omalta osaltaan osana 50-vuotisjuhlaansa interaktiivisen Your Better Life Index -nettisivuston, jossa käyttäjä pystyy säätelemään yksittäisten muuttujien tärkeyttä itselleen ja näin muodostamaan itselleen omien preferenssiensä mukaisen hyvinvoinnin maa-rankingin. Muuttujia (l. aihealueita) on yhteensä yksitoista, aina turvallisuudesta ja terveydestä ympäristöön ja koulutukseen. Jokaisesta aihealueesta saa paitsi yleisen katsauksen myös aihekohtaisen ranking-listan sekä yksittäiset maaprofiilit aiheeseen liittyvine analyyseineen. Sivuston graafinen ulkoasu on omiaan selkiyttämään melko suurtakin informaatiovyyhtiä, joten kyseessä on ehdottoman suositeltava sivusto, ja hyvä lähtöpiste asiaan perehtymiselle.

Mutta mikä on tilanne kotosuomessa? Kiviniemen hallitus asetti tavoitteeksi uusien, hyvinvoinnin kehitystä mittaavien, indikaattorien käyttöönoton BKT:n rinnalle, tavoitteena mitata “talouden kehityksen lisäksi inhimillistä hyvinvointia ja ympäristön tilaa”. Kataisen hallitus lupaa hallitusohjelmassaan jatkumoa tälle linjaukselle todetessaan ympäristöpoliittisessa osiossa, että “BKT:n rinnalla ympäristön tilaa ja kestävää kehitystä kuvaavaa mittaristoa [kehitetään edelleen]”. Kyseessä lieneekin epäilemättä yksi vähiten kitkaa aiheuttaneista aihealueista jännittäviksi muodostuneissa sixpack-hallitusneuvotteluissa. Mutta vaikka BKT:n riittämättömyydestä onkin konsensus, on päätös siitä, mitä lukuja sen rinnalle otetaan jo asia erikseen. SITRAnkaan sinänsä oivassa viime vuoden lopulla julkaistussa esiselvityksessä ei laajasta indikaattori-metodologisesta katsannosta huolimatta kyetä suosittamaan varauksettomasti yhtäkään useista uusista hyvinvoinnin mittareista, vaan pikemminkin kyse olisi eräänlaisesta indikaattori-kokoelmasta, jossa tällä hetkellä parhailtakin vaikuttavat indikaattorit (GPI, GS, jne.) vaatisivat vielä kehitystä toimiakseen suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Tämä tiettyjen indikaattoreiden kansallinen sopivuus/sopimattomuus on yksi selitys siihen, miksi esimerkiksi EU-tasolla on ollut tähän mennessä vaikeaa löytää standardoitua indikaattoria/indikaattori-pakettia. Kyseessä on kuitenkin globaalissa katsannossa erityisen tärkeä haaste ratkaistavaksi, sillä kuten ym. esiselvityksessä todetaan: “[k]ehitystä on vaikea ohjata haluttuun suuntaan, jos sopivia seurantavälineitä ei ole käytettävissä”.

P.S. Aiheeseen liittyvän ”yleisen” kirjallisuuden timoilta Ulkopolitist voi suositella Richard Layardin Happiness-teosta, josta muutama kuukausi sitten otettiin uusi, päivitetty painos. Teoksen nimen ja vahvasti elämänhallintaan viittavan kannen ei kannata antaa hämätä – Layard, joka on koulutukseltaan ekonomisti, on tutkinut perinteisen taloustieteen riittämättömyyttä hyvinvoinnin mittaamisessa London School of Economicsissa yli 25 vuoden ajan. Teos on hyvä ja teknisiä raportteja helppolukuisempi läpikatsaus kasvavaa kiinnostusta keränneeseen taloustieteen haaraan, eikä poliittisenkaan tilanteen katsausta unohdeta.

4 responses to “Bruttokansantuotteen tuolla puolen

  1. Päivitysilmoitus: Informaatiomuotoilu.fi • OECD:n Better Life -indeksi·

  2. Mielenkiintoinen filosofinen tarkastelu. Onnellisuus ja sen mittaaminen. Me kaikki ymmärrämme näin subjektiivisen asian muuttamisen objektiivisemmaksi mittausten avullla olevan vaikeaa, mutta ei kenties mahdotonta. Tilastollisesti riittävä otos takaa jonkinlaista mitattavuutta, riipuen tietysti kysymyksenasettelusta. Siinäpä se. Muslimille sika on saastaa, Luterilaisille herkkua. Raha on yksimitta, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Sen jälkeen siitä on enmmän huolta kuin iloa. Jne. Siis hyvin kulttuuri- ja yksilökohtaista, kuten viimeaikoina on pyritty esittämäänkin.
    Kysyinpä asiaa itseltäni ja totesin onnellisuuden aiheet vaihtuviksi jopa päivittäin ja tunneittain. Esim ennen ruokailua ja sen jälkeen onnellistuttavat elämykset vaihtuvat. Pitäisikö pienet onnet kategoroida siis eri kastiin kuin isot? Oivallus on onnea, mutta myös ongelman parissa pakertaminen. Joskus fyysinen tekeminen antaa onnetunteen (endorfiinit?), joskus se potuttaa.
    Kansakunnat ovat useimmiten varsin heterogeenisiä asukkaittensa suhteen ja mielipiteet vaihtelevat tavoiteltavista asioista (onnesta?), kuten politiikkaa ja ajankäyttö puhumattakaan uskomuksiin voimakkaammin liittyvistä aiheista.

    Vanha kunnon bruttokansantuote tuntuu taas aika hyvältä mittarilta. Ekologinen luonnonvarojen mittari voisi olla toinen hyvä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus kolmas, vaikka jo selvästi kulttuurisidonnaisempi. Loppujen lopuksi
    uskon yksilön onnellisuuden eroavan suuresti yhteisön onnellisuudesta, joskin samanlaisuuttakin löytyy esim lainsäädännön puolelta.

    Mielestäni yksilön perusonnellisuuden lähteet ovat syvästi biologisia, yhteisöjen sosiaalisia.

    Kaitsu

  3. Päivitysilmoitus: Taloustieteellisen analyysin rooli arabikevään jälkeisessä Lähi-idässä (2/2) | The Ulkopolitist·

  4. Päivitysilmoitus: Taloustieteellisen analyysin rooli arabikevään jälkeisessä Lähi-idässä (2/2) | Ulkopolitist·

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s