Israelin ja Hizbollahin konfliktin uusi ulottuvuus Syyriassa

Unifilin ja Libanonin armeijan yhteinen sotaharjoitus. Kuva: Unifil

Unifilin ja Libanonin armeijan yhteinen sotaharjoitus. Kuva: Unifil

Yli kaksi vuotta kestänyt konflikti Syyriassa vaikuttaa väistämättä pienemmän naapurinsa Libanonin tilanteeseen. Siitä huolimatta, että muualla Libanonissa on nähty aseellisia yhteenottoja ja kasvavaa konfliktipotentiaalia kiristyneen ilmapiirin johdosta, etelä-Libanonissa vallitsee  suvanto. Nykyään alue on peräti Libanonin rauhallisimpia. YK:n rauhanturvaoperaatio Unifilin valvoma alue on ollut suhteellisen vakaa, mutta Israelin ja Hizbollahin välinen konflikti ei kuitenkaan ole laantunut. Tämän suvannon taustalla on se, että kummankin osapuolen huomio on kiinnittynyt Syyrian tilanteeseen. Tämän johdosta kasvassa määrin se miten Israelin ja Hizbollahin omat roolit Syyrian konfliktin kulussa kehittyvät vaikuttaa myös etelä-Libanonin konfliktin tilanteeseen ja siihen toimintaympäristöön missä Unifil toimii.

Vuoden 2006 sodan jälkeen etelä-Libanonin konfliktin parametrit ovat jossain määrin lukittuneet, osittain johtuen Unifilin mandaatin vahvistamisesta. Osapuolilla on nykyään vähemmän vaihtoehtoja täysimittaisen konfliktin ulkopuolella, mikä rajoittaa sekä Israelin ja Hizbollahin kykyä toimia, mutta sen myötä myös nostaa potentiaalisen konfliktin tuhoisuutta, sillä on riski että yksittäinen välikohtaus voi johtaa hallitsemattomaan eskalaatiokierteeseen. Lyhyellä tähtäimellä tämä on vähentänyt osapuolten halua sotia etelä-Libanonissa, mutta se myös johtanut varjokamppailun siirtymiseen uusille areenoille.

Syyrian vajoaminen veriseen sisällissotaan on vienyt sekä Israelin että Hizbollahin huomion toisaalle, sillä Bašar al-Assadin hallinnon kohtalo vaikuttaa oleellisesti kummankin turvallisuusympäristöön. Varovaisten alkulinjausten jälkeen Hizbollahin kanta Syyrian konfliktiin on kehittynyt kohti entistä suurempaa ja julkisempaa roolia Assadin hallinnon puolella. Vielä vuosi sitten Hizbollahin pääsihteeri Hassan Nasrallah kiisti liikkeen osallistuvan taisteluihin Syyriassa, mutta viime toukokuussa Nasrallah ylisti Syyriaa ”vastarinnan selkärankana” ja julisti liikkeen puolustavansa ystäviään loppuun asti.

Omaksumalla vahvan julkisen kannan Assadin hallinon puolella ja osallistumalla taisteluihin Syyriassa, Hizbollahille on kehittymässä syvempi rooli Syyrian sisällissodan osapuolena josta liikkeen on hankala irtaantua. Libanonissa Hizbollahin on vaikeaa perustella liikkeen entistä selvempää rooli Syyriasta ja erotella tätä roolia liikkeen asemasta Libanonissa. Hizbollahin tiiviimpi osalllistuminen Syyrian konfliktissa heijastuu entistä läheisimmissä väleissä Hizbollahin ja Assadin hallinnon välillä. Assad on kehunut Hizbollahia mallina ja sanonut muuntavansa Syyrian ”vastarinnan kansakunnaksi”; sekä Nasrallah, että Assad ovat puhuneet edeltävien kuukausien aikana Golanin kukkuloiden ”aktivoimista” Israelin vastaiselle vastarintatoiminnalle.

Samalla kun Hizbollah on avannut uuden rintaman Syyriassa, Israel on myös enenevässä määrin huolissaan vanhasta rintamasta. Assadin hallinon tuhon mahdollisuus on synnyttänyt Israelissa keskustelua ja huolia siitä mitä seuraakaan.  Yhtenäistä näkemystä ei ole; yhtäältä Assadin hallinon on kriittinen osa Hizbollahin ja Iranin vastarinta-akselia ja siten hallinon kaatuminen heikentäisi merkittävästi akselia. Toisaalta, se mahdollisuus, että Assadin hallinon korvaisi valtatyhjiö jossa yhtä lailla Israelin-vastaiset radikaali-islamistit pääsevät toimimaan rajoittaa israelilaisten valmiutta toimiin. Tätä kaksijakoisuutta heijastaa ristiriitaiset lausunnot eri korkean tason virkamiehiltä ja upseeriltä, jotka vuorotellen uhkaavat Assadin hallintoa vastatoimilla tai pyrkivät vähättälemään sodan mahdollisuutta.

Israel on kuitenkin yhdenmukaisesti varoittanut omasta ”punaisesta viivastaan” Syyriassa – kemiallisten aseiden tai muiden kehittyneiden asejärjestelmien luovuttamisen Hizbollahille. Israelin uskotaan iskeneen ainakin kolmesti Syyriaan, jossa kohteena on ollut Hizbollahille suunnatut aselastit. Israelilaishävittäjien ylilentojen määrä Libanonissa on kasvanut rajusti edeltävän puolen vuoden aikana, osittain juuri tämän punaisen viivan toimeenpanemisen eleenä.

Syyrian sisällissodan keskeinen rooli tietää sitä, että halua uuteen sotaan ei etelä-Libanonissa ole. Kuitenkin, Israelin ja Hizbollahin varjokamppailu Syyrian maaperällä lisää mahdollisia konfliktin lähteitä. Etenkin Assadin hallinnolle, mutta myös Hizbollahille syntyy tarve reagoida Israelin toteuttamiin iskuihin. Etenkin toukokuun lentoiskujen jälkeen Assad on varoittanut vastaiskuista, jonka jälkeen Syyrian armeija tulitti israelilaista partiota Golanille. Puhe vastarinnan laajentamisesta Golanille on huolestuttavaa tästä näkökulmasta, sillä yhtäältä se muodostaa matalan kynnyksen areenan vastaiskuille Israelia kohtaan, mutta jos Golanin kukkuloilla väkivalta Israelia kohtaan laajenee, on lähes varmaa, että Israel pyrkii vastatoimiin. Näin on käynyt tähän asti ampumavälikohtauksissa, jolloin Israel on vastannut tykistötulella. Esimerkiksi Israelin ilmavoimien komentaja Amir Eshel varoitti siitä kuinka ”yllätyssota” Syyriaa vastaan on mahdollista. Nykytilanteessa retaliaatiosykli Israelin ja Syyrian välillä vetäisi nopeasti mukaan Hizbollahin ja sen myötä etelä-Libanoninkin.

Unifilin näkökulmasta Israelin ja Hizbollahin välisen konfliktin laajentuminen etelä-Libanonista Syyriaan on hyvin vaarallinen pidemmän aikavälin kehitys. Siitä huolimatta, että operaation kyky rajoittaa Syyrian konfliktin heijastevaikutuksia on liki olematon nämä heijasteet entisestään murentavat sitä rauhaa joka vallitsee etelä-Libanonissa. Unifille hyvin konkreettinen ongelma on Libanonin armeijan (LAF) supistuva rooli etelä-Libanonissa. Viimeisen vuoden aikana LAF on kasvavassa määrin siirtänyt joukkojaan pois etelästä Syyrian epävakaalle rajalle. LAF on toiminut esiliinana Unifilin, paikallisen väestön ja Hizbollahin välillä ja sen keinoin ehkäissyt paikallistason kitkaa. Ilman armeijan esiliinaa Unifilin kontakti paikallisen väestöön ja Hizbollahiin muuttuu vaikeammaksi.

Samalla operaation poliittiset edellytkset onnistua heikentyvät. Poliittisista ja operaatiivisista syistä Unifil on jo kauan aikaa painostanut Libanonin armeijaa ottamaan suurempaa roolia ja vastuuta etelä-Libanonissa. Nyt vaara on, että Syyrian konfliktin venyessä etelä-Libanoniin palautuu vuoden 2006 edeltävä tila, jolloin Unifil toimii ainoana erottajana alueella toimivien aseellisten ryhmien ja Israelin välillä. Nykyinen kehitys lykkää entisestään tätä konfliktin ratkaisun kannalta kriittistä ulottuvuutta ja tuo takapakkia Unifilin pyrkimyksille pienentää ylisuuren operaation roolia.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Rauhanturvaaja-lehdessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s