Suomalaiset mamuina

Sotalapset

Yle uutiset nosti hiljattain esiin erään sairaan syyrialaistytön tapauksen esimerkkinä Suomeen pyrkivien pakolaisten kohtaamista vaikeuksista. Tytön äiti oli hakenut oleskelulupaa Suomesta päästäkseen siskonsa luo, mutta ei saanut sitä. Yrityksen epäonnistuttua äiti ja tytär yrittivät tulla Suomeen väärillä asiakirjoilla, mutta jäivät kiinni. Äiti joutui vankilaan ja tytär lastenkotiin. Sittemmin äiti on vapautunut ja uutta viisumihakemusta käsitellään kohun saattelemana kuluvalla viikolla.

Vastaavia tarinoita voisi kertoa loputtomasti. Syyriassa riehuvassa sisällissodassa on kuollut jo yli 115 000 ja talven lähestyessä humanitaarinen tilanne on kärjistymässä. Sotaa on paossa yli kuusi miljoonaa ihmistä, joista yli kaksi miljoonaa on poistunut Syyriasta kokonaan, pääasiassa naapurimaihin. Jordaniassa ja Turkissa on molemmissa yli puoli miljoonaa syyrialaista pakolaista, muutoinkin epävakaassa Libanonissa on rekisteröity yli 700 000 pakolaista, mutta hallituksen mukaan todellinen luku on yhteensä miljoona. Syyrian kokonaisväkiluku on 22,5 miljoonaa. Tämä merkitsee sitä, että useampi kuin joka neljäs syyrialainen on pakolaisena. Jos nämä luvut siirtää vertailun vuoksi samassa suhteessa Suomeen, olisi täällä tilanne, jossa lähes puolitoista miljoonaa suomalaista olisi joutunut jättämään kotinsa. Näistä melkein puoli miljoonaa olisi paennut esimerkiksi Ruotsiin, Viroon ja Venäjälle.

EU-maista etenkin Ruotsi ja Saksa ovat pyrkineet kantamaan vastuunsa maailman pahimmasta pakolaiskriisistä sitten vuoden 1994 Ruandan kansanmurhan. Ruotsi on päättänyt antaa pysyvän oleskeluluvan Syyrian pakolaisille, joskin heidän on edelleen päästävä Ruotsiin asti omin voimin. Matka on vaikea, mutta tänä ja edellisvuonna Ruotsi on ottanut vastaan lähes 15 000 Syyrian pakolaista. Suomeen hyväksyttiin viime vuonna 142 syyrialaista ja tänä vuonna vain 72. Hallitus on kuitenkin päättänyt kasvattaa ensi vuoden pakolaiskiintiötään 300 hengellä ja ottaa vastaan 500 syyrialaista pakolaista. Se on liikettä oikeaan suuntaan.

Hallituksen sinänsä varsin vaatimattoman mittakaavan päätös sai mediassa laajaa tukea, mutta Suomeen tulevien pakolaisten määrä on toisille kuin punainen vaate. Esimerkiksi Perussuomalaisten Jussi Halla-aho kyseenalaisti pakolaisista aiheutuvien kustannusten kasvattamisen samalla kun muualta leikataan. Vahinko vain, että syyrialaiset ajoittivat sotansa Suomen kannalta näin huonoon taloudelliseen hetkeen. Halla-aho myös ihmetteli ”ovatko väestönsiirrot kustannustehokas tapa lievittää sotien aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä”. MTV3:n kyselyn valossa näyttää siltä, että yli puolet suomalaisista on Halla-ahon kanssa samaa mieltä ainakin Suomeen saapumisen osalta.

Kustannustehokasta tai ei, ihmiset tulevat jatkossakin pyrkimään pois paitsi riskialueilta, myös kaupunkien kokoisista, ylikuormitetuista pakolaisleireistä. Ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista viedä kaikkia pakenevia kauaksi kotiseuduistaan, mutta valtavien pakolaisvirtojen paineita naapurimaihin on syytä keventää. Näin tulee tehdä jatkossakin sekä paikallisesti jaetulla kriisiavulla, että myöntämällä turvapaikkoja Suomestakin. Paitsi hädänalaisten auttamisesta, tässä on kyse myös siitä, minkälaisten arvojen varaan haluamme rakentaa maatamme. Kun Israelin oikeistolainen pääministeri Menachem Begin antoi ensi töikseen kansalaisuuden pienelle joukolle vietnamilaisia pakolaisia 1970-luvun lopulla, hän vetosi juuri oman kansansa historiaan.

Näin poikkeuksellisesti Beginin innoittamana, on syytä palauttaa mieliin myös suomalaisten kansallisia kokemuksia sekä pakolaisuudesta että muunlaisesta siirtolaisuudesta. Niitä on ollut paljon, kuten Siirtolaisuusinstituutin hyödyllisistä graafeista ja luvuista käy ilmi (esimerkiksi täällä, täällä ja täällä). Vaikka aiheeseen liittyvät faktat ovat hyvinkin tuttuja, ne silti mielletään jotenkin erilaisiksi suhteessa nykyiseen maahanmuuttoon. Esimerkiksi kuka moittisi elintasopakolaisiksi niitä yli 300 000 suomalaista, etupäässä Pohjanmaalta, jotka lähtivät paremman elämän toivossa Yhdysvaltoihin varsinkin 1900-luvun alussa. Monet ilmeisesti lähettivät rahaa takaisin vanhaan kotimaahansa samaan tapaan kuin tämän päivän maahanmuuttajat. Elintasopakolaisiksi voisi kutsua myös niitä puolta miljoonaa suomalaista, jotka muuttivat 1950–1970 -luvuilla Ruotsiin, jossa ruotsalainen media tunnetusti nosti esiin finnjäveleiden väkivaltaisen ja epärehellisen luonteen.

Myös sotia ja vallankumouksia on paettu. Venäjän vallankumoukset vuonna 1917 saivat kymmenet tuhannet Pietarin suomalaiset muuttamaan Suomeen. Pietarissa oli siihen asti asunut enemmän suomalaisia kuin Helsingissä tai Turussa. Pakolaisvirrat kulkivat myös toiseen suuntaan. Vuonna 1918 punaisia kannattaneet, heidän perheensä tai muuten kostoa pelkäävät pakenivat suurin joukoin Neuvosto-Venäjälle. Mikäli siihen maailmanaikaan olisi ollut käytössä Suomen nykyisen mallinen turvapaikkamenettely, valtaosa olisi epäilemättä läpäissyt ne. Vuoden 1918 Suomi oli köyhä ja väkivaltainen maa. Verisen sisällissodan jälkeen voittoisat valkoiset teloittivat tuhansia ja sulkivat kymmenet tuhannet vankileireille. Sisällissodan jälkimainingeissa Suomesta pakeni itään yhteensä 10 000 ihmistä, joista harva pääsi koskaan palaamaan.

Toisen maailmansodan aikana Suomesta lähetettiin Ruotsiin ja vähemmässä määrin Tanskaan ja Norjaan turvaan yhteensä noin 80 000 lasta. He olivat pakolaisia. Tämän päivän kielessä heitä voisi oikeastaan kutsua kiintiöpakolaisiksi. Hehän eivät hakeneet turvapaikkaa rajalta, vaan heidät tarjouduttiin ottamaan vastaan etukäteen. Aloite tuli ruotsalaisilta ja pakolaisille tavallaan avattiin oma, normaalivuotta suurempi kiintiö. Ehkä Ruotsissakin joku pelkäsi, lähtevätkö nämä pakolaiset koskaan takaisin omaan maahansa. Eiväthän kaikki lopulta lähteneetkään. Yli 15 000 sotalasta jäi. Noin 430 000 evakon kohtalo on taas kaikille tuttu. Siitä käytetty sana on silti omiaan hämärtämään ilmiötä. Kun vastaavaa tapahtuu tänä päivänä, näitä kotinsa menettäneitä kutsutaan pakolaisiksi siinäkin tapauksessa, että heille löytyy sijoituspaikka omasta maastaan.

Suomalaista siirtolaisuutta on ollut niin tilapäistä kuin pysyvääkin ja ilman sitä maan väkiluku olisi nykyisin lähempänä 7 miljoonaa. Vasta 1980-luvulla on maahanmuutto noussut maastamuuttoa korkeammaksi. Tälläkin hetkellä ulkomailla asuu noin 280 000 Suomesta pois muuttanutta. Tämä on selvästi enemmän kun Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten määrä (195 511). Voi olla, ettei 300 lisäys pakolaiskiintiöön ole tämän valossa sen enempää suuren pelon kuin hurraamisenkaan aihekaan. Se on aika pientä myös Suomen mittakaavassa. Vaikka täällä asuu edelleen vähemmän ulkomaalaisia kuin muissa läntisen Euroopan maissa, ovat väestönsiirrot ja siirtymiset koskettanet useampaa kuin aina muistammekaan.

20 responses to “Suomalaiset mamuina

  1. Haloo, eivät sen enempää USA:han kuin Ruotsiinkaan muuttaneet suomalaiset pyrkineet sinne pakolaisstatuksella.

    • Hei Örkki, halventavalla termillä ”elintasopakolainen” ja pakolaisstatuksella ei tietysti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Pointti oli siinä, miten siirtolaisista puhutaan ja miten heidät nähdään.

  2. No tietysti on. Elintasopakolainen on sellainen, joka haluaa korkeamman elintason ja sitä varten esiintyy pakolaisena, hakee turvapaikkaa tms.

    • Vaikuttaa siltä, että termin ”elintasopakolainen” voi ymmärtää suppeasti tai laajasti… Suomesta Yhdysvaltoihin tai Ruotsiin siirtolaisiksi lähteneet eivät toki hakeneet turvapaikkaa, vain korkeampaa elintasoa.

  3. En välttämättä tekisi historiallisia vertauksia. Ruotsin ja Suomen tilanteesta on sanottava että maat olivat hyvin lähellä toisiaan: ministeritasolla oli ehdotettu valtioliittoa, toinen virallinen kieli oli yhteinen, kulttuurit ovat hyvin lähellä toisiaan, ja Suomi oli ollut osa Ruotsia aiemmin. On yleistä, että maat auttavat ystäviään mutta ovat välinpitämättömiä kaukaisten tapahtumien suhteen.

    Toiseksi, olennainen kysymys maahanmuutto ja kehityspolitiikassa lienee se, kuinka paljon poliittisesti halutaan tukea muita maita tai hädässä olevia, miten tämä tehdään ja mitkä kohteet valitaan. Maailmassa on varmaan yli miljardi hädänalaista, ja Suomella ei ole resursseja vaikuttaa edes promillen kymmenysosan asemaan. Priorisointi ja poliittiset päätökset ovat välttämättömiä. Siksi pitäisi arvioida Suomen aiheeseen liittyvää politiikkaa kokonaisuutena, ei osallistumisena yksittäisten ongelmien ratkaisuun.

    • Sampo, on tosiaan yleistä, mutta valitettavaa, että ollaan välinpitämättömiä kaukaisten tapahtumien suhteen. Tänä aikana välinpitämättömyydelle on kuitenkin vaihtoehto ja kaukaistenkin konfliktien etäisyys meistä on pienempi kuin mitä se on joskus ollut. Tässä verkottuneessa maailmassa ”kaukaisissakin” ongelmissa auttaminen voi, kaiken muun lisäksi, olla myös oman etumme mukaista.

      Olet oikeassa, että historialliset vertaukset ontuvat aina vähän. Ne voivat silti auttaa eläytymään oman aikamme ilmiöihin ja tekemään niistä vähemmän kaukaisia. Ruotsille koitui sotalapsista kustannuksia ja mahdollisuuksia, sotalapsille tuli turvapaikan ohella pakolaisuuden yleisinhimillisen raastava kokemus kotinsa jättämisestä. Molemmissa on paljon yhteistä tähän päivään ja muihin tilanteisiin.

      Pointtisi kohteiden ja keinojen valinnasta ja priorisoinnista on hyvä ja aiheellinen, eikä siihen ole helppoja vastauksia. Ehkä siitä lisää joku toinen kerta. Painottaisin nyt vain sitä, että Syyrian tilanne on poikkeuksellisen huono ja vaarassa luisua nopeasti vielä huomattavasti paljon pahempaan suuntaan. Aiheesta hyvää pohdintaa suhteessa kv-yhteisön rooliin esim. täällä:
      http://www.refugeesinternational.org/blog/syria’s-refugees-humanitarianism-and-its-limits

      • Kiitos hyvästä linkistä.

        Tiedän hyvin, että Syyrian tilanne on ollut erityisen kehno. Suurimman virheen länsimaat tekivät, kun antoivat viimeisen, sanotaan viiden vuoden aikana, Assadin alistaa kansaansa yhä enemmän, mikä lopulta johti sisällissotaan. Syyrian tilanteen poikkeuksellinen riskialttius oli hyvin tiedossa paljon ennen kapinaa, mutta monista syistä asiasta ei puhuttu.

        Toivottavasti tulevaisuudessa kansainvälinen yhteisö ymmärtää, että tämän tason raakuuksiin puuttumatta jättäminen maksaa lopulta enemmän sekä ihmishengissä että rahassa mitattuna.

    • Vasaus Täällä Ruotsissa tulee mainoksia (kerjäys yrityksiä massoittain). Kun ajattelee mitä TV mainokset maksavat minuutti niin voikuvitella mitä kansa joutuu maksamaan eri keräys systeemeille jotta parikin k ruunua menis perille eikä systeemin palkkoihin ja muuhun turhiin menoihin. Jos omatunto on parempi kun laitatte hyvänteväisyyteen niin ottakaa selvää ensin mitä satasesta menee perille.

  4. Suomesta Ruotsiin muuttaneen eivät hakeneet parempaa elintasoa, tänne muuttaneet halusivat töitä.
    Siinä sivussa rakensivat telakkateollisuuden ja paljon muuta ammattitaidollaan mitä täällä ei ollut aikaisemmin. terv. Timo.

  5. Timo, miten voitaisiin argumentoida etteivät Ruotsiin muuttaneet hakeneet parempaa elintasoa? Itselläni useita vanhempia serkkuja ja muita sukulaisia, jotka olivat halukkaita lähtemään nimenomaan töihin. Töihin lähdettiin Ruotsiin, jotta saatiin rahaa, koska maaseudulla ei ollut töitä tarjolla. Rahaa yleensä tultiin tuomaan perheelle suoraan tai epäsuorasti, myöhemmin sijoittamaan uusiin asuntoihin ja perheeseen tai sitten jäätiin uuteen kotimaahan, koska ei enää haluttu palata takaisin yrittämään pärjätä totuttua alemmalla elintasolla. Ei Suomessakaan oltaisi kuoltu nälkään tai sortoon, mutta sillä pelkällä perunalla kituuttaminen ei enää 70-luvulla kiinnostanut, kun kerran rahaa oli toisella puolen merta tarjolla. Itse kutsuisin tällaista menettelyä nykypäivänä elintason tarkoitushakuiseksi korottamiseksi. Kumman itse olisi kukakin valinnut?
    Hyvä tietysti että kokemusta ja yritystä saatiin syntymään tännekin, mutta kyllä kulkee suvussa joulukortteja edelleen välillä Suomi-Ruotsi.

  6. 70-luvulla työttömyys oli paljon alempi kuin nyt, mutta palkat olivat Suomessa paljon alemmat kuin Ruotsissa. Ruotsalaiset eivät ottaneet suomalaisia töihin auttaakseen suomalaisia, vaan koska Ruotsissa oli työvoimapula.

  7. Olen itse kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joka sotien aikana ja jälkeen otti vastaan paljon karjalaisia evakoita. Historianopettajani sitten kertoivat yläasteen ja lukion historian tunneilla, miten tähän oli silloin suhtauduttu, toisin kuin 30-40 vuotta myöhemmin (kun olin koulussa), jolloin evakot nähtiin aidosti suomalaisina, jotka joutuivat siirtymään pois sodan tieltä ja tarvitsivat apua päästäkseen taas jaloilleen. Opettajani halusivat varmistaa, etteivät paikkakunnan vallankahvassa olevat nostalgiarillipäiset jalot isänmaan puolustajat pääse tekemään samaa virhettä uudestaan, kun iranilaisia, turkkilaisia ja somalialaisia maahansaapujia alkoi tulemaan paikkakunnalle.

    Esimerkkejä arkipäiväisestä syrjivästä käytöksestä:
    Tyypillistä oli se, että karjalaisia EI pidetty suomalaisina, vaan ryssittely oli arkipäivää ja osoitti varsin banaalia ja kapeaa mielikuvitusta paikkakuntalaisilta. Karjalanpaisti ja -piirakat sekä sienet olivat ”ryssän ruokaa, jota ei edes voinut kuvitella syövänsä”. Kieli ja tavat olivat suorastaan käsittämättömiä, ”ravaa ympäriinsä kuin ryssä” ja ”molottaa kuin ryssä”. Perheet tietenkin meinasivat lisääntyä ja täyttää maan, ”sikiää kuin ryssä”, tai ”paikat täynnä ryssänpenikoita”.

    Kun he vihdoin ja viimein saivat pystytettyä oman tsasounansa uskonmenoja varten, niin alkoi kuulua ”ryssänuskosta” mutinaa. Riemukellojen soitto keskiyön aikaan pääsiässunnuntaina oli niin väärin, niiiiiin väärin kaikkia muita kohtaan, sellaista ”ryssän mouhoamista ja kauheaa mekkalaa”. Tästä väännettiin kättä vielä 80-luvullakin lehtien palstoilla (asuin melkein naapurissa, joten tiedän miten ”meluisaa” se on — eipä juuri normikirkonkelloja pahempaa). Kellot kuitenkin saivat soida.

    Ja jupinaa siitä, että koskahan nämä ”ryssät” sitten sopeutuvat kantaväestöön, eivät taida sitä tehdä koskaan, ei niistä suomalaisia tule. Kommunistejahan ne kaikki ovat, desantteja ja agitaattoreita. Mitä ne tänne tulevat!

    Ja tietenkin veivät kaikki maat ja mannut, aivan varmastihan paikkakuntalaiset sen 150+ vuoden aikana olisivat juuri tuohon kohtaan seuraavana vuosikymmenenä tai joskus takuuvarmasti tulevaisuudessa sen uuden tilan pykänneet. Ja avustuksetkin olivat vallan mahdottomia! Syövät koko kunnan kassan!

    Vasta kun vanhimmat äänekkäimmät ennakkoluuloiset p*skat alkoivat kuolla pois 60- ja 70-luvulla, niin muutosta hyväksymiseen alkoi ilmaantua, vaikka ennakkoluulojen ilmapiiri vielä vähän leijailikin siellä täällä.

    Isoisäni veli puolestaan muutti Amerikkaan leveämmän leivän perässä 50-luvulla. Vinkki: työn perässä muuttaminen ON elintasopakolaisuutta — ts. statuksen vaihtoa ”työttömästä” ”työllistetyksi”. Päätyi sitten raksalle töihin asuntoja rakentelemaan baby boomereille.

    Uskoisin, että ne korkeakoulutetut pakolaiset (lääkärit yms) myös haluaisivat saada täältä työtä ja sitä parempaa elintasoa sen kautta. Iranilainen maahanmuuttanut tuttavani oli kotimaassaan koulutettu hammaslääkäriksi, mutta eipä vain lupaa ammatin harjoittamiseen saanut, vaikka modernit tekniikat olivat hallussa, koska tarpeeton byrokratia ja muut kiemurat. Hieman se riipoo, kun kotipaikkakunnalla on krooninen hammaslääkäripula ja julkiselle on pitkä jono.

    Omasta kokemuksestani siis sanon Suomeen muuttaville: tervetuloa, eiköhän täällä vielä tilaa ole, sopu sijaa antaa. Kaikkihan me ihmisiä ollaan, kuten mummuvainaa tapasi sanoa. Tehdään yhdessä työtä ja kaveri auttaa toista, eiks niin. Mietitään ratkaisuja yhdessä. Lakeja pitää muutella, eihän tässä menossa järkeä ole, vanhentunutta soopaa jotkut kohdat; varmaan jos viilataan teillekin paremmaksi, niin mekin natiivit siitä hyödymme.

  8. Peni tilastovirhe: 1950-1970 noin 350.000-400.000 suomalaista muutti Ruotsiin. (Tehtiin tilastojen mukaan noin 420.000 muuttoa, mutta jos sama henkilö on muuttanut monta kertaa edestakaisin niin hän esiintyy monta kertaa luvuissa. Se oli aika tavallista.)

  9. Koskettavia tarinoita skiriki, sinulla on ollut hyviä historianopettajia! Tämä olisi tärkeä aihe pitää esillä jatkossakin.
    JJ, hyvä pointti, kiitos korjauksesta! Moninkertaiset muutot todella tuovat mukaan tilastovirheen. Kuten kirjoitit, oli edes takaisin Pohjanlahden yli siirtyminen aika tavallista.

  10. Päivitysilmoitus: The Ulkopolitist 3 vuotta! | The Ulkopolitist·

  11. Päivitysilmoitus: Ulkopolitiikan hintalappu | The Ulkopolitist·

  12. Päivitysilmoitus: Ulkopolitiikan hintalappu | Ulkopolitist·

  13. Päivitysilmoitus: Pakolainen siellä, pakolainen täällä, pakoilainen joka paikassa... - Life With Princess Petri·

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s