Lisäävätkö pakolaiset terrorismin uhkaa Euroopassa?

Kuva: Wikipedia

Kuva: Ggia (2015), Wikimedia Commons.

Amerikkalainen Buzzfeed-uutissivusto julkaisi tammikuussa 2015 syyrialaisen ihmissalakuljettajan haastattelun. Jutussa kerrottiin, että terroristijärjestö Isis soluttaa taistelijoitaan Turkista Eurooppaan pyrkivien pakolaisten joukkoon.

Eurooppalaisessa julkisessa keskustelussa terrorismi on viime vuoden aikana yhä vahvemmin kytkeytynyt maahanmuuttokysymykseen. Rajattomaan Eurooppaan tottuneet EU-kansalaiset ovat todistaneet, kuinka ympäri Eurooppaa on noussut sekä konkreettisia että poliittisia raja-aitoja viime vuonna kärjistyneen pakolaiskriisin takia. Konkreettisia raja-aitoja on perusteltu kansallisella turvallisuudella, riskien, uhkien ja mahdollisten terroristien pitämisellä Euroopan ulkopuolella.

Keskustelu aiheesta on kiivastunut, ja samalla kuilu “meidän” ja “niiden toisten”, ulkopuolisten, välillä on kasvanut. Tämä kuilu kasvoi entisestään Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen jälkeen. Ikään kuin iskut olisivat todistaneet, että eurooppalaisten pakolaisiin liittämät epäilyt ja pelot ovat oikeita.

Pew-tutkimuslaitoksen heinäkuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan kahdeksassa kymmenestä eurooppalaisesta valtiosta yli puolet vastaajista uskoo, että pakolaiset lisäävät terrori-iskujen todennäköisyyttä. Tulokset vastaavat viimeaikaista uutisointia, joka on keskittynyt pakolaisten joukossa piilotteleviin terroristeihin, ja Euroopan ulkopuolelta tulevaan terroriuhkaan.

Pakolaisten näkeminen turvallisuusuhkana ei ole uusi ilmiö. Perinteisesti valtiot ovat kokeneet, että rajat ylittävät muuttoliikkeet uhkaavat niiden suvereniteettia ja kansallista turvallisuutta. Erityisesti kriisitilanteissa syyttävä sormi on helposti osoittanut ihmisiä, jotka ovat ulkopuolisia, edustavat jotain vierasta ja joiden uskollisuus “meille” voidaan kyseenalaistaa. Isis on hyödyntänyt tätä propagandassaan, minkä vuoksi Euroopan pakolaisvastainen ilmapiiri ja pakolaisiin liitetyt uhkakuvat ovat voimistuneet.

Ovatko Eurooppaan tulevat pakolaiset oikeasti turvallisuusriski? Ja kuinka huolissamme meidän pitäisi olla terrori-iskujen yleistymisestä Euroopassa tai jopa Suomessa?

Muuttoliikkeen ja terrorismin välillä on yhteys. Maailmanlaajuisesti suurten pakolaismäärien on todettu lisäävän terrori-iskujen todennäköisyyttä yksittäisessä valtiossa. Yhteyttä on selitetty esimerkiksi pakolaisleirien ja -keskusten kehnoilla oloilla ja pakolaisten huonolla kohtelulla, jotka altistavat pakolaiset radikalisoitumiselle ja luovat otollisen toimintaympäristön terroristijärjestöjen rekrytoijille. Palestiinalainen Hamas on esimerkki järjestöstä, joka on syntynyt turhautuneiden pakolaisten halusta muuttaa vallitsevaa poliittista tilannetta.

Konfliktialueilta tulevien pakolaisten ollessa kyseessä on lisäksi enemmän kuin todennäköistä, että tulijoiden joukossa on sotatoimiin osallistuneita henkilöitä, joilla on yhteyksiä terroristijärjestöihin. Suojelupoliisin arvion mukaan myös Suomeen on saapunut pakolaisina henkilöitä, joilla on kytköksiä konflikteissa osallisina olleisiin aseellisiin ryhmiin.  Toisaalta pakolaiset saattavat itse joutua esimerkiksi ulkomaalaisvastaisten ääriliikkeiden terrori-iskujen kohteiksi.

Jokainen Eurooppaan saapuva pakolainen ei kuitenkaan ole automaattisesti turvallisuusuhka, vaikka pakolaisten ja lisääntyvien terrori-iskujen välillä on yhteys. Maahanmuuton ja terrorismin yhteyttä tarkastelleissa tutkimuksissa on todettu, että terrori-iskujen uhka kasvaa maissa, joihin muutetaan maista, joissa esiintyy terrorismia. Alkuperämaalla on siis merkitystä, kun uhkakuvia arvioidaan.

Lisäksi on huomioitava, että koko maailman mittakaavassa Euroopan pakolaiskriisi on pieni. Viime vuonna maailmassa oli yli 65 miljoonaa pakolaista, joista vain hieman yli miljoona saapui Eurooppaan. Heidän joukossa on tiettävästi ollut kolme turvapaikkaa hakenutta henkilöä, jotka ovat olleet mukana yksittäisissä terrori-iskuissa.

Lisäksi Saksan poliisi on pidättänyt seitsemän syyrialaista turvapaikanhakijaa terrori-iskujen suunnittelusta. Heistä kolmen on kerrottu saapuneen Eurooppaan Isisin kehotuksesta. Ranskan viranomaiset ovat pidättäneet ainakin yhden turvapaikanhakijan. Ainakin kaksi Pariisin ja Brysselin terrori-iskujen tekijöistä tekeytyi syyrialaisiksi pakolaisiksi ja hyödynsi  ”pakolaisreittiä” paluumatkallaan Syyriasta Eurooppaan. Euroopan unionin rajaviranomaisen Frontexin mukaan pakolaiskriisin aiheuttaman epäjärjestyksen takia Eurooppaan on voinut saapua viranomaisten tietämättä. Tilanne on voinut edesauttaa myös muiden iskujen tekijöiden huomaamatonta paluuta Eurooppaan. Tätä näkemystä tukevat myös Unkarin turvallisuusviranomaiset, joiden mukaan suurin osa Pariisin terrori-iskuihin osallistuneista henkilöistä tuli Eurooppaan pakolaisiksi tekeytyneinä.

Pakolaisten aiheuttamat turvallisuusuhkat pitää tiedostaa ja tunnistaa. Eurooppalaiset turvallisuusviranomaiset ovat todenneet, että Isis on käyttänyt “pakolaisreittiä” hyödykseen taistelijoidensa saamiseksi Eurooppaan, mikä tukee näkemystä Euroopan ulkopuolelta tulevasta terrorismin uhkasta. Pakolaisten joukkoon piiloutuneet terroristit ovat tästä huolimatta vähäinen uhka verrattuna kotoperäisestä radikalisoitumisesta aiheutuvaan uhkaan. Yksikään Pariisin ja Brysselin terroritekoihin osallistuneista henkilöistä ei ollut pakolainen, vaan he kaikki olivat Euroopan unionin kansalaisia.

Euroopassa kasvaneet, Euroopassa radikalisoituneet ja Euroopasta Syyriaan ja Irakiin Isisin riveihin taistelemaan lähteneet nuoret ilmentävät merkittävästi laajempaa ja vakavampaa ongelmaa kuin “Isis-pakolaiset”. Ulkoisen uhkan torjunnan lisäksi  meidän pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä tapahtuu, kun Eurooppaan tulevat pakolaiset ja maahanmuuttajat ankkuroituvat paikallisiin maahanmuuttajayhteisöihin. Pakolaisten, ja yleisesti maahanmuuttajien, epäonnistunut kotouttaminen voi johtaa turhautumiseen ja vieraantumiseen yhteiskunnasta. Tämä puolestaan ruokkii radikalisoitumista ja tekee monista nuorista haavoittuvaisia terroristijärjestöjen propagandalle.

Hallitsematon rajat ylittävä muuttoliike on aina turvallisuusuhka, mutta erityisesti nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa meidän tulisi ”terroristien maahanmuuton” sijaan keskittyä ensisijaisesti kotoperäisen radikalisoitumisen ehkäisyyn. Keskustelun pakolaisten ja terrorismin suhteesta pitäisi lähteä liikkeelle ongelman ytimestä. Ulkoisen uhkan torjuminen on toki ensisijaisen tärkeää. Koko ongelman laajassa mittakaavassa kyseessä on kuitenkin vain torjuntavoitto, jos huomiomme keskittyy vain saapuviin terroristeihin eikä lainkaan niihin tekijöihin, jotka edistävät ja vauhdittavat radikalisoitumista Euroopassa.

2 responses to “Lisäävätkö pakolaiset terrorismin uhkaa Euroopassa?

  1. SV:”Hallitsematon rajat ylittävä muuttoliike on aina turvallisuusuhka, mutta erityisesti nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa meidän tulisi ”terroristien maahanmuuton” sijaan keskittyä ensisijaisesti kotoperäisen radikalisoitumisen ehkäisyyn. Keskustelun pakolaisten ja terrorismin suhteesta pitäisi lähteä liikkeelle ongelman ytimestä. Ulkoisen uhkan torjuminen on toki ensisijaisen tärkeää. Koko ongelman laajassa mittakaavassa kyseessä on kuitenkin vain torjuntavoitto, jos huomiomme keskittyy vain saapuviin terroristeihin eikä lainkaan niihin tekijöihin, jotka edistävät ja vauhdittavat radikalisoitumista Euroopassa.”

    Ehdottomasti. Syrjäytymisen ja siihen liittyvän radikalisoitumisen syyt ovat pitkälti sosio-ekonomista, mutta yhtenä syynä pitäisin myös Länsi-Euroopan ja Pohjoismaiden omaksumaa naivia tai hällävälististä näkemystä yhteiskunnan sekulaarista luonteesta. Olemme olleet taipuvaisia ajattelemaan, että islaminuskoiset maahanmuuttajat ja pakolaiset ikäänkuin ajan saatossa vain maallistuvat eli luopuvat uskostaan. Tai haluttomia seuraamaan millaisia painotuksia ja ajatuksia lukuisten eurooppalaisten muslimiyhteisöiden keskuudessa vallitsee, koska olemme mieltäneet uskon yksityisasiaksi, jolla ei ole tai saa olla mitään erityistä roolia ihmisten arjessa.(1)

    Islamilla on ja tulee jatkossa Euroopan islaminuskoisille kansalaisille kuin pakolaisille ja maahanmuuttajille syvempi merkitys kuin sekularisoitunut keskiverto-eurooppalainen ja erityisesti pohjoismainen liberaali-reformististi luterilainen tai uskonnoton ihminen pystyy käsittämään. Sanomani ei suinkaan tarkoita, että he lähtökohtaisesti olisivat turvallisuusuhka. Tai että he haluaisivat muuttaa yhteiskuntaamme uskonnollisemmaksi. Tähän maltillisilla ja uskoonsa tasapainoisesti juurtuneilla muslimeillla on kutakuinkin yhtä paljon kiinnostusta kuin katoliseen, ortodoksiseen ja orientaalisiin kirkkoihin kuuluvilla kansalaisilla.

    Yhteiskunnan olisi kuitenkin omaksuttava aktiivisempi rooli tai positiivisempi sekularistinen lähestymistapa islaminuskoisten kansalaistensa, maahanmuuttajien ja pakolaisten keskuudessa. Seurattava mitä erilaisissa islamilaisissa uskonyhteisöissä tapahtuu; millaiset aiheet ja huolet ovat esillä? Millaisia vieraita kutsutaan puhumaan? Pohtia EU-tasolla miten tukea Euroopan islamilaisten uskonjohtajien ja opettajien koulutusta EU:n sisällä?

    Ja ennenkaikkea, epäanalyyttisten, mutta ilmeisen hyvää tarkoittavien:”Tuo ei ole oikeaa islamia!” tai ”Tuolla ei ole islamin kanssa mitään tekemistä!” -toistojen sijaan, tukea maltillisia, länteen jo juurtuneita islamilaisia imaameja, opettajia ja yhteiskunnallisia keskustelijoita sekä haastamaan että torjumaan islamisti-jihadistien uskontulkinnat niin julkisuudessa, moskeijoissa kuin kouluissakin. Esittämään uskonyhteisönsä jäsenille selvästi, mikä ”on oikeaa islamia”? Miksi ja missä -Koraanilla ja opillisesti perustellen- globaalia terrorismia harjoittavat radikaalit menevät vikaan?

    Toinen tärkeä aspekti, joka vuosikymmeniä kestäneestä ”tiedostamisesta” ja puheesta huolimatta ei ole kantanut hedelmää, on saudiperäisen wahhabismin -joka on Isiksen ja Al-Qaidan kaltaisten terroristijärjestöjen ideologinen lähtökohta- torjuminen tai sen houkuttelevuuden vähentäminen niin Euroopan islamilaisten keskuudessa kuin tällä hetkellä Syyrian oppositiossa.

    Siinä missä olemme eristämiseen ja pakotteisiin perustuvan kansainvälisen politiikan avulla pystyneet puuttumaan Iranin epämääräiseen ydinvoimaohjelmaan. Ja nyt toteutamme perustellusti samaa Venäjään sen laittoman Krimin anneksoiminen ja Itä-Ukrainan separatisteille osoittaman tuen takia, olemme olleet harjoittaneet ”chamberlainlaista myöntyväisyyspolitiikka” Saudi-Arabian suuntaan.(2) Wahhabismin kohdalla näkisin EU:lle tarpeelliseksi pyrkiä jatkossa vähintäänkin ohjaamaan islamilaista teologiaa opiskelemaan pyrkiviä kansalaisiaan muualle kuin sellaisiin (sunni)islamilaisiin opinahjoihin, jotka preferoivat wahhabismia.

    ——————————————————————————————————————–
    (1)Yhdysvaltalainen Shadi Hamid on kirjoittanut aiheesta tai siis liberalismin, sekularismin ja (sunni)islamin nykytilasta ja tulevaisuudesta sangen mielenkiintoisen kirjan; Islamic Exceptionalism – How The Struggle Over Islam Is Reshaping The World.(2016) joka avaa ylläsanomaani varsin kattavasti. Vahva suositus Hamidin kirjalle.

    (2) Mm. rahoittanut moskeijoiden rakentamista maailmalla, kouluttamalla eri maista tulevia imaameja ja tukemalla salafisti-islamisteja Turkin logistisella avulla Syyriassa. Merkittävimmät tällaiset salafisti-islamistiset ryhmät Syyriassa ovat Jaysh al-Islam ja Ahrar al-Sham. Kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan ko. aseellisista oppositiovoimista on vaikea sanoa ovatko ne vain kansallisia vai ylikansalliseen tai globaaliin jihadismiin pyrkiviä järjestöjä. Tämän eron tekeminen tällaisten syyrilaisten salafisti-ryhmien, joilla on taipumus sulautua toisiinsa ja koordinoida toimintaansa terroristijärjestö Fath al-Shamin kanssa, suhteen on äärimmäisen vaikea hahmottaa ja ennustaa. Sekulaarin ja demokraattisen post-assadilaisen Syyrian kannalta nämä ryhmät tulevat olemaan -lievästi ilmaistuna- sangen haastellisia kumppaneita.

    Tulkoon kuitenkin sanotuksi, että Saudi-Arabia ei ole virallisesti valtiona tukenut terroristijärjestöiksi luokiteltavia Isista tai Al-Qaidaa, mutta epäviralllisesti niin Saudi-Arabiasta kuin Qatarista on löytynyt kosolti näiden salafi-jihadististen ryhmien rahoittajia ja niihin liittyneitä nuoria miehiä.

    Jos tavoitteemme on niin Venäjän kuin fundamentalistisen, salafistisen sunnilaisuuden ja Teheranin ”vanhan koulun” edustaman siialaisuuden vaikutuksen vähentäminen Lähi-Idässä ja Orientissa, kuten uskon tai toivon sen olevan, on meidän kiinnitettävä jatkossa enemmän huomiota myös sellaisten liittolaistemme ja ystäviemme kuin Saudi-Arabian ja Turkin toimintaan omissa maissaan, Syyriassa ja lähialueillaan.

  2. ”Jaakko Iloniemi muistuttaa, että ajatus islamilaisesta sharia-laista osana eurooppalaista oikeusjärjestelmää olisi kuitenkin erittäin riskialtis.
    – Sellaisen aika on ohi täällä, kun rangaistuksia ei enää lueta Mooseksen laista, Tapani Ruokanen kommentoi.
    – Jos islaminuskoiset eivät voi hyväksyä meidän oikeusvaltiotamme, heillä ei ole mitään asiaa tänne, Martti Ahtisaari toteaa.
    – Niin se on. Ei maassa voi olla kahta rinnakkaista normijärjestelmää, Jaakko Iloniemi sanoo.”(Kotimaa24)

    Tästä Jaken, Tapsan ja Masan”korkeatasoisesta” islamin tuntemuksesta (vaikko kritiikistäkö tässä on kyse?) -minkä suomalaiset maahanmuuttokriitikot ovat varmasti jo suurella kiitoksella ja ilolla ottaneet vastaan- tuli mieleeni Jeffrey Goldbergin ”Sharia Does Not Mean What Newt Gingrich Thinks It Means”-artikkeli. Pieni lainaus siitä:

    ”One of the Middle East countries that officially endorses sharia as a legal system is one of Gingrich’s most favored countries, Israel, which is, by his lights—and mine—a crucial component of Western civilization. Israel’s sharia courts, which are supervised by the Ministry of Justice, allow the more than 15 percent of Israel’s population that is Muslim to seek religious recourse for their personal dilemmas. These courts have been in operation since Israel’s founding, and yet the country does not seem to have been fatally undermined by their existence. Israel’s sharia courts raise complicated mosque-state questions (and the power of the Israeli rabbinate raises complicated synagogue-state questions) but, so far, Western civilization, in its Israeli democratic manifestation, seems to be holding on.”(1)

    Ymmärtääkseni islamilaisilla on aina ollut oma uskonnollinen lainsäädäntönsä, siinä missä Euroopan juutalaisilla beth din´sä, katolisella kirkolla jus canonicinsa ja ortodoksisella kanoninsa. Vanhat herrat taitavat nyt käydä ”sharia-keskustelua” enemmänkin Isiksen ja Al-Qaidan jihadisti-islamistien kuin keskivertomuslimien suuntaan. Eli, ei mikään hyvä juttu -valitettavasti.

    —————————————————————————————————————-
    (1) http://www.theatlantic.com/international/archive/2016/07/gingrich-nice-sharia/491471/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s