Huolimatta siitä, että Yhdysvaltojen presidentinvaalin ääntenlaskua ei ole vielä saatu päätökseen kaikkien osavaltioiden osalta, selvää on se, että maan 45. presidentti on Donald Trump. Trumpin voiton syitä ja hänen valintansa seurauksia Yhdysvalloille ja maailmalle arvioivat The Ulkopolitistiin jo aiemmin vaalikampanjan vaiheita analysoineet Andrina Schroderus-Nevalainen (AS), Jani Kokko (JK), Hanna Harrison (HH) ja Ilkka Tiensuu (IT).

Mikä ratkaisi vaalit?

AS: Hiljainen ja syrjäisillä alueilla asuva valkoinen enemmistö, jonka Trump sai liikkeelle. Clinton ei onnistunut saamaan afroamerikkalaisia uurnille Obaman lailla, ja Trump onnistui vähemmistöjen keskuudessa odotettua paremmin. Monet konservatiivit äänestävät republikaaniehdokasta vakaumuksesta ja tällä kertaa erityisesti kääntääkseen Obaman kauden edistyksellisen linjan. Trumpin voittoon vaikuttivat varmasti myös vastaehdokas Clintoniin kohdistuvat ennakkoluulot. FBI:n johtaja James Comeyn ennakkovaalien aikaan julkistama ja perättömäksi todettu epäilys uudesta sähköpostitutkinnasta tuli erittäin kriittiseen aikaan Clintonin kampanjan kannalta.

JK: Ennakkoäänestyksen ja vaalipäivän välillä on tapahtunut merkittävä siirtymä Trumpin suuntaan ”ruostevyöhykkeen” osavaltiossa. Demokraattien kenttäkoneisto epäonnistui totaalisesti puolustamaan perinteisiä demokraattiosavaltioita eikä arvioinut oikein valkoisten miesten merkittävyyttä äänestäjinä. Vaa’ankieliosavaltioiden osalta afroamerikkalaisten alhainen äänestysinto koitui demokraattien tuhoksi ei pelkästään presidentinvaaleissa vaan myös senaatissa. Latinot äänestivät aikaisempaa ahkerammin muun muassa Nevadassa ja Floridassa, mutta he eivät riittäneet paikkaamaan tilannetta.

HH: Trump lupasi muutosta, Clinton jatkuvuutta Obaman politiikkaan. Perinteisesti kahden demokraatti- tai republikaanikauden jälkeen amerikkalaiset ovat äänestäneet muutoksen puolesta eli sinänsä Trumpin voitto ei ole yllätys. Clintonin kampanja keskittyi moneen teemaan ja ei löytänyt selkeää kärkeä. Clintonin esittämä tuki keskiluokalle ja hänen Sandersilta kopioimansa asiat, kuten ilmainen koulutus, tuskin olivat äänestäjien mielestä lopulta uskottavia. Clinton ei onnistunut mobilisoimaan nuoria ja vähemmistöjä tarpeeksi taakseen, kuten Obama teki aiemmin. Trump sitä vastoin pystyi myymään yksinkertaisen, populistisen viestin äänestäjille, jotka ovat pettyneitä Yhdysvaltojen hallintoon ja talouteen. Voitto toi samalla kirkkaasti esiin, ettei esimerkiksi naisten tasa-arvo ole tärkeä kysymys monille amerikkalaisille.

IT: Tilanne kääntyi Trumpin eduksi viime metreillä, mutta en tiedä, kuinka merkittävässä roolissa esimerkiksi Comeyn uudelleen esille nostama sähköpostiskandaali oli. Koko kampanjan ajan nimittäin Trump kuroi eroa Clintoniin kiinni aina silloin, kun ohjelmassa ei ollut puoluekokousten tai vaaliväittelyiden kaltaisia erityistilaisuuksia, joissa Clinton taas onnnistui kasvattamaan johtoaan. Vaikuttaakin siksi siltä, että Clintonin johdon kaventuminen oli luonnollinen trendi ja että aikaa väittelyistä vaalipäivään vain oli sen verran paljon, että Trump ehti voittoon. Trumpin kampanja voitti Clintonin kampanjan myös vaalistrategiassa: Trumpin päätös keskittyä ”ruostevyöhykkeen” osavaltioihin oli harkittu riski joka kannatti – hän vei Michiganin, Wisconsinin ja Pennsylvanian kaikki niukalla marginaalilla, kun taas Clintonin kampanja keskittyi näiden osavaltioiden puolustamisen sijaan enemmän Floridaan, jota se ei kuitenkaan saanut käännettyä taakseen. Clintonilla oli myös epäonnea äänestäjiensä maantieteellisen jakauman kanssa: vaikka hän keräsi hivenen enemmän henkilökohtaisia ääniä kuin Trump, hän hävisi valitsijamiehet reippaasti (jossitellen voi todeta, että Bernie Sandersin tai Joe Bidenin tilanne olisi todennäköisesti ollut parempi, koska heidän poliittinen profiilinsa sopi paremmin Keskilännen osavaltioihin). Varsin onnistuneena vetona Trumpilta pidän myös hänen ahkerasti viljelemäänsä diskurssia, jossa hän linkitti arvokysymykset korkeimman oikeuden tuomarivalintoihin. Näin konservatiiviäänestäjien ei tarvinnut arvioida Trumpin omia arvoja, jotka tunnetusti aiheuttavat heissä nikottelua, ainoastaan luottaa siihen, että Trump nimeää heidän arvojensa mukaan eläviä tuomareita korkeimpaan oikeuteen.

Mitä tulos merkitsee Yhdysvalloille?

AS: Itsetutkiskelun paikkaa. Kuten Euroopassa, myös Yhdysvalloissa valtamedia ja gallupit epäonnistuivat yrityksissään ennustaa vaalien voittaja. Kansan sisäinen kahtiajako suurkaupunkien ja syrjäseutujen välillä on selkeä. Sisäpoliittisesti Trump irtaantuu Obaman kauden progressiivisesta suunnasta ja korostaa perinteisiä arvoja. Trumpin voitto aiheuttaa varmasti maan sisäisiä jännitteitä erityisesti afroamerikkalaisen ja valkoisen väestön kesken. Black lives mattter -liike on saanut afroamerikkalaiset liikkeelle ja poliisiväkivallan seurauksena mellakoita on esiintynyt ympäri maata. Trump kannattaa vahvasti poliisien usein vähemmistöihin kohdistavaa stop and frisk –taktiikkaa, jonka lisääminen erkaannuttaisi afroamerikkalaisia entisestään.

JK: Amerikkalaiset halusivat selkeästi todella suurta muutosta politiikkaan ja Trump on luvannut sen tuoda. Epäilen kuitenkin, kuinka tehokkaasti hän pystyy lupaamansa muutoksen tuomaan. Hän varmasti saa infra- ja investointiohjelmansa ajettua hyvin läpi, mutta muuri Meksikon vastaiselle rajalle sekä globalisaation vastustaminen tuomalla tehtaat takaisin Yhdysvaltoihin ei onnistu yksinään edes Yhdysvaltain presidentiltä. Korkeimpaan oikeuteen tulee nyt pitkäaikaisia ja konservatiivisia tuomareita, ja en laskisi sen varaan, että Obaman terveydenhuoltouudistus säilyy tulevaisuudessa.

HH: Yhdysvallat on nyt äärimmäisen jakaantunut ja herkässä tilassa. Trumpin kampanjan jälkeen on vaikea nähdä, että hän kykenisi yhdistämään demokraatteja ja republikaaneja. Vähemmistöt, esimerkiksi maahanmuuttajat, latinot ja seksuaalivähemmistöt, kokevat nyt varmasti suurta epävarmuutta tulevaisuudestaan. Nähtäväksi jää, miten paljon lupaamistaan uudistuksista Trump toteuttaa ja lähteekö hän heti perumaan terveydenhuoltouudistusta, kuten lupasi. Näen, että Yhdysvallat menee yhteiskuntana takaisin päin ja tavallisten amerikkalaisten elämä voi vaikeutua, vaikka Trump toisin lupasi.

IT: Kaksi hyvin kiinnostavaa kysymystä ovat, miten Trump saa kurottua häneen monilta osin kielteisesti suhtautuneen puolueensa yhteen ja millaista on demokraattien oppositiopolitiikka. Näistä ensimmäinen tuottanee haasteita lähinnä siksi, että jos Trump pyrkii sovittelemaan linjojaan kongressin republikaanien linjojen kanssa, hän joutuu samalla välittömästi pyörtämään vaaliohjelmaansa. Toisaalta Trumpia edesauttaa se, että republikaaneilla on enemmistö kongressin molemmissa kamareissa, joten samalla tavoin kuin Obamalla ensimmäisenä kahtena vuotenaan, myös hänellä on parhaat mahdollisuudet ajaa linjojaan läpi kautensa aluksi. Tästä syystä taas demokraattien tilanne on haasteellinen: pyrkiäkö rakentamaan yhteistyötä, kun republikaaneja ei kuitenkaan pysty torppaamaan, vai laittaako kova kovaa vastaan ja toivoa sen kantavan hedelmää 2018 ja 2020 vaaleissa? Kiintoisaa on myös nähdä, millaiseksi korkeimman oikeuden rooli muodostuu, sillä Antonin Scalian vapaaksi jättämän paikan täyttäminen vain palauttaa tilanteen ainoastaan siihen, mikä se oli ennen Scalian kuolemaa. Paljon onkin kiinni siitä, kuinka pitkään tuomareiden liberaalisiipeen kuuluva, jo lähes neljännesvuosisadan palvellut Ruth Bader Ginsburg vielä jaksaa virassaan. Viimeinen mieleeni tuleva kysymys on, millaiseksi muodostuu Trumpin hallituksen ministerien rooli: Trumpin on sanottu liikemiesvuosinaan oppineen delegoimaan, mutta kaavailtu kabinetti ei varsinaisesti herätä suurta riemua vetivät linjoja sitten Trump tai ministerit.

Mitä tulos merkitsee maailmalle?

AS: Suurta epävarmuutta. Miten käy Iranin ydinasesopimuksen, Pariisin ilmastosopimuksen ja TTIP-neuvotteluiden kanssa? Lähentyykö Yhdysvallat Venäjän kanssa ja mitä se tarkoittaa Euroopan turvallisuudelle? Toteuttaako Trump lupauksensa ja katkaisee Obaman avaamat diplomaattiset suhteet Kuubaan? Vaalipuheidensa perusteella Trump pienentäisi Yhdysvaltojen kansainvälistä roolia. Mitä tekevät Venäjä ja Kiina, jos Yhdysvallat kääntyy sisäänpäin ja globaalille pelikentälle jää valtatyhjiö?

JK: Kyllä, epävarmuutta. Jo nyt maailman pörssit ovat pudonneet merkittävästi, joten ainakaan markkinat eivät luota Trumpin hallinnon johdonmukaisuuteen. Trump ryhtyy presidenttinä ajamaan erittäin kansalliskeskistä politiikkaa ja suhtautuu kansainväliseen politiikkaan kuin liikeneuvotteluihin. Voi olla, että suhteet paranevat Venäjän kanssa mutta kärjistyvät Kiinan suhteen. ISISin lyöminen taitaa olla ainoa sotilasoperaatio, johon Trump ryhtyy, mutta muutoin pidättäytyy voimapolitiikan käyttämisestä. Eurooppa joutuu pohtimaan, miten hoitaa oman puolustuksensa, kun presidentti Trump toteuttaa lupauksensa ja laittaa liittolaiset maksamaan suojeluksestaan.

HH: Samaa mieltä kuin edelliset: Trumpin presidenttiys tarkoittaa epävarmuutta ulkopolitiikassa. Kampanjassaan Trump on esittänyt, että hän palauttaa Yhdysvaltojen kunnian ja nostaa maan takaisin suurvalta-asemaan. Trumpin ulkopoliittiset linjaukset ovat olleet hyvin epätarkkoja, mutta voi arvioida seuraavaa: Trump ei arvosta lähtökohtaisesti Yhdysvaltojen liittolaisuuksia itsessään, vaan näkee ne enemmän yhteistyönä, josta Yhdysvaltojen täytyy saada tarpeeksi hyötyä. Trumpin myötä on mahdollista, että Yhdysvallat vetäytyy ulkopolitiikassa ja keskittyy voimakkaasti ajamaan vain Yhdysvaltojen etua, liberaalin kansainvälisen järjestelmän ja yhteistyön tukemisen sijaan. Esimerkiksi Kiinan suhteen Trump on esittänyt tiukkoja lausuntoja ja todennut, että Yhdysvaltojen täytyy julistaa Kiina valuuttamanipulaattoriksi ja nostaa Yhdysvaltojen tariffeja kiinalaisille yrityksille. Asiantuntijat ovat arvioineet, että pahimmilaan se voi johtaa kauppasotaan, jossa Yhdysvallat olisi häviävä osapuoli. Tyynellämerellä Obaman aloittama painotus Aasiaan on nyt kysymysmerkki. Trump on esimerkiksi kritisoinut Yhdysvaltojen maksamaa tukea Japanille. Trump on kampanjassaan esittänyt, että Yhdysvallat johtaa edestä ja ei tarvitse liittolaisia, ellei hyödy niistä itse suoraan. Yhdysvaltojen intressissä on tähän asti ollut tukea vapaakauppaa ja liberalistista maailmanjärjestystä, ja siihen ovat olennaisena osana kuuluneet myös liittolaisuudet. Nähtäväksi jää, miten Trumpin ulkopolitiikka kehittyy ja kuka valitaan ulkoministeriksi. Trumpin persoonallisuutta on kritisoitu pitkin kampanjaa, ja voi olla, että hän ei kuuntele neuvonantajia tai asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan.

IT: Ulkopolitiikassa Yhdysvaltain presidentillä on kaikkein eniten liikkumavaraa, koska siellä kongressin valta on selvästi sisäpolitiikkaa vähäisempää. Samalla Trumpin ulkopoliittiset kannanotot ovat olleet hänenkin mittapuullaan epämääräisiä, ja vaikuttaa siltä, että häntä ei suuresti kiinnosta kansainvälinen politiikka ehkä kauppapolitiikkaa lukuunottamatta. Kun vielä ottaa huomioon sen, että Trump on valmis joustamaan periaatteeistaan (niissä asioissa, joissa hänellä periaatteita edes on) hyvinkin helposti silloin kun se vaikuttaa hyödylliseltä, tuloksena on se, että Yhdysvaltain ulkopolitiikasta tulee seuraavaksi neljäksi hyvin vaikeasti ennustettavaa. Joissain tilanteissa tämä ennustamattomuus voi koitua Yhdysvalloille myös hyödyksi – Trumpin liikkeitä voi olla vaikeampaa ennakoida, jos hän luottaa improvisaatioon pidemmän aikavälin strategioiden sijaan. Toisaalta arvaamattomuus tuo mukanaan myös riskejä, sillä etenkin kriisitilanteet voivat eskaloitua hyvin nopeasti, mikäli toisen osapuolen käytöstä ei ole mahdollista mitenkään ennakoida. Se kuitenkin vaikuttaa selvältä, että Trumpin ulkopolitiikassa Yhdysvaltain päävastustajan roolin ottaa Venäjän sijasta Kiina. Tämä aiheuttaa varmasti huolta esim. Baltian maissa, varsinkin jos Trump ottaa ulkoministerikseen Newt ”Tallinna on Pietarin esikaupunki” Gingrichin. Hyvin todennäköistä on myös, että Lähi-idässä Yhdysvaltain rooli keventyy selvästi nykyisestä (jos kohta tuki Israelille tulee varmasti säilymään vähintään nykyisellään), etenkin mikäli ISISin konventionaalinen sotilaallinen voima saadaan seuraavan vuoden aikana tuhottua. Yksi merkittävä vaikutus on epäsuora: Trumpin voitto innostaa varmasti samanlaisella poliittisella pelikirjalla operoivia poliitikkoja ympäri maailmaa, siellä missä he eivät (vielä) ole nousseet valtaan.