Yhdysvalloilla on jo rajamuuri – sen nimi on Meksiko

Kuolleiden siirtolaisten muistomerkkejä Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Kuva: Wikimedia Commons.

Kuolleiden siirtolaisten muistomerkkejä Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Kuva: Wikimedia Commons.

Meksikoa koskettavassa siirtolaisuuskeskustelussa huomio keskittyy hyvin usein maan pohjoisrajaan. Mutta vaikka Donald Trump sanoisi Yhdysvaltoihin pyrkivistä meksikolaisista mitä hyvänsä, tosiasiassa Yhdysvalloissa oleskelevien meksikolaisten määrä on kääntynyt laskuun. Siirtolaiskysymyksen kannalta polttavampi onkin Meksikon etelärajan tilanne. Eteläraja on parina viime vuonna ollut voimakkaiden poliittisten muutosten kohteena, eivätkä toimeenpannut muutokset ole ainakaan helpottaneet kohti pohjoista pyrkivien siirtolaisten asemaa. Meksikon etelärajan ylittää joka vuosi noin 400 000 siirtolaista, joista noin 20 000 kuolee tai katoaa matkallaan kohti Yhdysvaltoja. Kuolemat juurtuvat järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ihmissalakuljetukseen ja kuluttaviin olosuhteisiin.

Kuluvan vuoden syyskuussa pidetyssä YK:n pakolais- ja siirtolaisasioita käsittelevässä huippukokouksessa Meksikon presidentti Enrique Peña Nieto vakuutti maan olevan sitoutunut suojelemaan alueellaan oleskelevia siirtolaisia. Paria viikkoa aiemmin Meksikossa oli vieraillut Peña Nieton kutsusta Yhdysvaltain silloinen presidenttiehdokas Donald Trump. Vierailun aikana Peña Nieto lausui molemmille maille olevan elintärkeää, että Meksikon ja Yhdysvaltain välisen rajan lisäksi myös Meksikon etelärajasta tehtäisiin entistä ”turvallisempi”. Meksikon tosialliset toimet siirtolaisasiassa ovat lähempänä Peña Nieton jälkimmäistä lausumaa.

Kesällä 2014 Yhdysvallat ja Meksiko joutuivat uudenlaisen tilanteen eteen. Maiden rajoille pyrki ennätysmäärä ilman aikuista matkustavia alaikäisiä lapsia, joista valtaosa oli lähtöisin kolmesta pienestä Keski-Amerikan maasta: Guatemalasta, El Salvadorista ja Hondurasista. Kaksi jälkimmäistä on kamppaillut vuosikaupalla jengiväkivaltaisuuksien kourissa, ja monta vuotta maailman väkivaltaisimman avointa sotaa käymättömän maan titteliä kantanut Honduras luovutti kyseenalaisen kunnian El Salvadorille vuonna 2015. Vuosi oli maan historian väkivaltaisin: maassa tehtiin 103 murhaa sataa tuhatta asukasta kohti. Sekä El Salvadorissa että Hondurasissa jengit pyrkivät värväämään riveihinsä yhä nuorempia, ja värväyksissä ei kaihdeta väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Väkivaltaisuudet ja maissa vallitseva näköalattomuus ovat lasten liikehdinnän keskeisiä syitä.

Yhdysvallat reagoi tulijoiden nousuun nopeasti. Vuonna 2014 Yhdysvaltain ja Meksikon välisellä rajalla pidätettyjen, yksin saapuvien latinalaisamerikkalaisten lasten määrä tuplaantui alle vuodessa. Meksiko puolestaan alkoi karkottaa saman vuoden syksyllä aiempia vuosia merkittävästi enemmän yksin saapuvia latinalaisamerikkalaisia lapsia. Lokakuun 2014 ja helmikuun 2015 välillä karkotusluvut nousivat 56 prosentilla edellisvuoden samaan ajanjaksoon verrattuna. Tämä aiheutti sen, että Yhdysvaltain ja Meksikon välisellä rajalla pidätettyjen latinalaisamerikkalaisten lasten määrä tippui samalla ajanjaksolla merkittävästi. Siirtolaisiin kohdistuneet voimatoimet siirtyivät Meksikon ja Yhdysvaltain väliseltä rajalta Meksikon etelärajalle, jolloin pohjoisrajalle saapui aiempaa vähemmän väkeä. Tämä näkyi Yhdysvaltain tilastoissa pidätysten vähenemisenä.

Kauniita kirjaimia, julmaa politiikkaa

Tilastojen taustalla on Meksikon Frontera sur -ohjelma, joka otettiin käyttöön heinäkuussa 2014. Ohjelman tarkoitusperät kuulostavat yleviltä: sen päätavoitteina ovat Meksikoon pyrkivien siirtolaisten suojeleminen sekä rajanylityspaikkojen kontrollointi siten, että ne takaavat lähialueen turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Ohjelma lisäsi maahanmuuttoviranomaisten määrää etelärajalla, toi ratsioita maan läpi kulkeviin tavarajuniin ja siirtolaisten suosimiin majapaikkoihin sekä loi liikkuvia tarkastuspisteitä. Lisäksi käynnistettiin laajamittainen julkisuuskampanja, jonka tarkoituksena oli vähentää vaaralliselle matkalle lähtevien määrää. Vastaavanlaisia, muun muassa Irakiin tai Afganistaniin suunnattuja julkisuuskampanjoita ovat käynnistäneet tahoillaan myös muun muassa Suomi ja Australia.

Frontera Sur -ohjelman myötä keskiamerikkalaisten siirtolaisten pidätykset nousivat Meksikossa noin 70 prosentilla ohjelman ensimmäisenä vuonna. Myös siirtolaisiin kohdistuneet ryöstöt ja väkivallanteot moninkertaistuivat. Meksikon viranomaiset eivät tutki eivätkä rankaise näitä tapauksia ja he ovat liian usein itsekin osallisina siirtolaisiin kohdistuvissa väärinkäytöksissä ja ihmisoikeusrikkomuksissa. Maassa yleisesti vallitsevan rankaisemattomuuden kulttuurin takia asia ei juuri yllätä. Pueblan yliopiston rankaisemattomuuden ja oikeuden keskus arvioi, että vain noin yksi prosentti Meksikossa tapahtuvista rikoksista selvitetään.

Meksikolla on paperilla varsin edistyksellinen siirtolaisten oikeudet turvaava lainsäädäntö, mutta lain kirjain jää käytännön tasolla tyhjäksi. Puutteita on myös kansainvälisen oikeuden asettamien velvoitteiden täyttämisessä. Monet yksin saapuvat lapset voisivat täyttää turvapaikan saannin edellytykset, sillä kotimaiden väkivaltaisuuksien ja pakkovärväämisten lisäksi monia on konkreettisesti uhattu väkivallalla. Meksikon järjestelmään sisälle pääseminen on kuitenkin vaikeaa, sillä siirtolaisia ei tiedoteta heille kuuluvista oikeuksista. Ihmisoikeusjärjestöt ovat moittineet Meksikoa yksin maahan saapuvien lasten pitkäaikaisesta säilöönotosta vankilamaisissa olosuhteissa, vaikka Meksikon lainsäädäntö kieltää alaikäisen lasten vangitsemisen muissa kuin poikkeustapauksissa. Säilöön otetuille siirtolaisille kerrotaan, että jos turvapaikkahakemus jätetään, vangitseminen jatkuu siihen asti, että hakemus on käsitelty. Tästä syystä moni on vetänyt turvapaikkahakemuksensa pois tai ei koskaan jätä sitä. Vuonna 2015 Meksiko myönsi yksin maahan saapuneista lapsista turvapaikan vain 0,3 prosentille hakijoista.

Frontera Sur -ohjelman ei uskota onnistuneen vähentämään Meksikossa oleskelevien siirtolaisten määrää. Kun ennen siirtolaiset käyttivät kauttakulkuväylinään pääasiassa eteläisiä Chiapasin ja Tabascon osavaltioita, ja matkanteko tapahtui usein kohti Yhdysvaltoja kulkevia tavarajunia hyödyntämällä, ohjelman myötä siirtolaiset ovat siirtyneet ratsioiden pelossa vaihtoehtoisille reiteille. Näin he eivät ole perinteisten kulkureittien varrella työskentelevien avustusyhteisöjen saavutettavissa. Perinteisesti Meksikon läpi kulkemisessa hyödynnettyjen tavarajunien käyttö on pyritty kieltämään useita kertoja niissä tapahtuvien onnettomuuksien, väkivallantekojen ja muiden ihmisoikeusrikkomusten takia. Kuluvanakin vuonna kieltoja on annettu ainakin kaksi kertaa, mutta niiden vaikutukset ovat kyseenalaiset. Tavarajunat ovat vaarallisuutensa takia saaneet liikanimen La Bestia, paholainen.

Meksiko – Amerikkojen Turkki?

Koventuneista otteista huolimatta vuodesta 2016 on tulossa Meksikolle ennätysvuosi niin pidätysten, karkotusten kuin turvapaikkahakemustenkin osalta. Washingtonilaisen Latinalaisen Amerikan tutkimuskeskus WOLA:n mukaan tilastot osoittavat Meksikon priorisoivan siirtolaisten karkotuksia, vaikka maa samanaikaisesti arvostelee Yhdysvaltain kovia otteita maahanmuuttopolitiikassaan. WOLA:n mukaan Meksiko ei suojele siirtolaisia, vaan karkottamiset tapahtuvat usein kiistanalaisin perustein, ja heidät palautetaan hengenvaarallisiin olosuhteisiin.

Frontera Sur voidaan nähdä eräänlaisena jatkumona Yhdysvaltain ja Meksikon välisessä turvallisuuspoliittisessa yhteistyössä. Yhtenä maiden välisen yhteistyön kulmakivistä on ollut vuonna 2008 käynnistetty Mérida Initiative, joka hyökkäsi erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Yhteistyön seurauksena on ollut etelärajan militarisoiminen, jota Frontera Sur on entisestään vahvistanut. Vaikka Peña Nieto on puhunut virkakautensa alusta asti halustaan tehdä maan rajoista entistä turvallisempia, on selvää, että Yhdysvaltain myöntämä rahoitus tutkintateknologiaan, kalustoon ja armeijan kouluttamiseen on edesauttanut Frontera Sur -ohjelman täytäntöönpanoa. Meksikon tilanne osana Amerikkojen siirtolaispalettia on hyvin samankaltainen kuin Turkin rooli Euroopan pakolaiskriisissä. Vauraat määränpäämaat ovat ulkoistaneet siirtolaiskysymyksen kohtaamisen maalle, jonka ihmisoikeustilanne ei kestä päivänvaloa. Siirtolaiset nähdään Meksikossa turvallisuusuhkana, ja Turkissa pakolaiset toimivat kauppatavarana Euroopan kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Palataanpa vielä Peña Nieton puheeseen YK:n huippukokouksessa. Peña Nieton mukaan maailman pitäisi asettaa siirtolaiset sekä heidän oikeutensa, hyvinvointinsa ja inhimilliset olosuhteet globaalin keskustelun keskiöön. Ylevistä puheista huolimatta siirtolaisten turvallisuus näyttää olevan prioriteettilistassa hyvin alhaalla. Kun Meksiko samanaikaisesti vaatii Yhdysvalloilta maassa työskentelevien meksikolaisten aseman kunnioittamista, soisi siirtolaisille paremmat oltavat myös matkallaan Meksikon läpi kohti Yhdysvaltoja. Voimankäytön sijaan olisi syytä palata siirtolaisuutta aiheuttavien tekijöiden juurille ja avittaa väkivaltaisuuksien riivaamia maita löytämään ratkaisuja ongelmiinsa. Ja toki siinä sivussa putsata oma pesä korruptiosta ja viranomaisvallan väärinkäytöstä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s